Viimeisen vuoden aikana olen onneksi päässyt reissaamaan ja blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin uudet suunnitelmat puuttuvat ja inspiraatiota hakiessa palailin vanhoihin reissukuviin ja päätin aloittaa Throwback- reissupostaussarjan, missä palataan vähän vanhempiin kohteisiini. Sarjan ensimmäisessä osassa palataan joulukuuhun 2016 ja pidennettyyn viikonloppureissuun kohteena Praha. Toiveena oli päästä joulumarkkinoille ja vähän työkavereilta kysytyn gallupin jälkeen alkoi kuumeinen googlettelu lennoista. Tällä kertaa valintaan vaikuttava tekijä oli se, että olin saanut Ebookersin matkalahjakortin, joten lento+hotelli- bookkaus oli fiksua ottaa tätä kautta. Suora Finskin lento (n. 2h/suunta) ja hotelli (to-su) oli n. 250e/hlö. Hotelliksi valikoitui Hotel Noir lähellä I.P. Pavlovan- metroasemaa.
Aamulennon jälkeen otimme taksin suoraan hotellille ja osasimme jo aavistaa, että puolen päivän aikaan on turha saada hotellihuonetta etukäteen, joten olimme jo hieman suunnitelleet lounasta sekä visiittiä hieman keskustan ulkopuolella olevaan Outlet- kylään shoppailemaan. Fashion Arena Prague Outlet on helppo löytää keskustasta, otimme vihreän metrolinjan pysäkkinä Depo Hostivař ja metropysäkiltä menee kaksi kertaa tunnissa ilmainen shuttle pelipaikoille. Meillä jäi ostossaldo köyhäksi ja mukaan ei kauheasti tarttunut mitään, mutta premesiksen olivat kunnossa sekä tämä reissu tarjosi ihan hyvän iltapäiväpuuhastelun. Otimme kolmen päivän metrolipun ja hintaa sille tuli n. 13e.
 |
| St. Vitus |
Vaikka ensimmäinen aamu valkeni kylmänä ja koleana, suunniteltu turde-päivä oli jo löyty lukkoon, joten ei auttanut kun laitttaa pitkät kalsarit jalkaan ja senkun mennä vaan. Otimme ensin suunnaksi metrolla Hradčanyn alueen ml. Prahan linnan. Emme sen enempää tutkineet etukäteen alueen karttaa, joten seurasimme näkemiämme kylttejä ja jäimme Malostranskan metroasemalla, josta lähdimme kävelemään suoraan ylöspäin linnan alueelle. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti ns. takareitti, sillä sisäänkäynti mistä tulimme sisään oli suurimman osan ulosmenopaikka. Täältä löydät eri vaihtoehdot reiteille. Meillä meni muutama tunti alueella käyskennellessä ja kävimme myös St. Vituksen katedraalissa ennen kuin laskeuduimme sokkeloisia Malá Stranan kujia pitkin kuuluisalle Kaarlensillalle. Reittivalintamme oli itseasiassa erittäin hyvä, sillä saimme matkalla nauttia pienten kujien idyllisestä fiiliksestä. Jos joku kysyisi jälkeen päin katujen nimiä tai kulkuohjeita niin vahva veikkaus on, että matkanjohtajalla ei ole mitään hajua näistä.
Kaarlen sillan jälkeen lähdimme kävelemään kohti Josefovia eli Prahan Juutalaiskorttelia. 1800-1900-luvun vaihteessa entinen ghetto raivattiin ja tilalle tuli Jugend- kaupunginosa, jossa vanhasta säilytettiin vain synagogat sekä vanha raatihuone. Jatkoimme matkaa Vanhaan kaupunkiin eli Stare Mestoon ja kohti joulumarkkinoita. Joulumarkkinoiden fiilistä söi vähän +0 sää ja räntä/vesisade joka rapisi niskaamme pienen tuulen saattelemana.
Odotimme kellon lyövän tasatunnin kohdalle, jotta pääsisimme näkemään Prahan ehkä jopa tunnetuimman nähtävyyden Astonomisen kellon toiminnassa viikatemiehineen. Kellon tekijän kohtalo oli hieman synkkä: kellomestari sokaistiin, ettei hän rakentaisi kellekään yhtä hienoa kelloa. Vaikka ihan hieno se oli niin sokaisemisen arvoinen? En nyt ihan lähtisi tähän kuitenkaan. Päivän saldo oli monta käveltyä kilometriä ja aika hyvin nähty kaupunki.
 |
| Astronominen kello |
Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamupalan jälkeen kohti Tanssivaa taloa (Tančící dům), joka on koristanut Rašínovo nábřeží -rantakatua vuodesta 1996. Mutta sitten yhteen matkan vaikuttavimpaan kohteeseen: olin aloittanut jo ennen matkaa lukemaan Laurent Binet’n HHhH – Heydrichin salamurhan jäljillä- kirjaa, joka kertoo Operaatio Anthropoidista ja SS-kenraali Reinhard Heydrichin salamurhasta. Summa summarum operaatio päättyi patrioottien piileskelyyn Ss. Cyril and Methodius- katedraaliin ja SS- joukkojen piirityksen jälkeen nämä kansallissankarit tekivät itsemurhan kirkon katakombeihin. Kirkon ulkoseinässä on vielä tänäkin päivänä jäljellä luodin reiät ja pääset tutustumaan katakombeihin sisälle ilman pääsymaksua. Sisäänkäynti on kappelin sivussa ja ennen katakombeja on museo, jossa avataan operaation sekä siihen osallistuneiden ihmisten elämää.
Iltapäiväksi lähdimme Unescon maailmanperintökohde Kutná Horaan, joka sijaitsee n. 1,5h ajomatkan päässä Prahan keskustasta. Perille pääsisi ilmeisesti myös junalla, mutta mukavuudenhalu voitti ja otimme hotellilta "kiertoretken" kohteeseen. Hintaa oli n. 30e/nassu ja se sisälsi kuljetukset mini-bussilla sekä hassun hauskan englantia puhuvan oppaan. Retkellä oli mukana vain kaksi espanjalaista mimmiä (ketkä eivät puhuneet englantia) ja yksi jenkki, joten mikään super-turdebussi retki ei ollut siis kyseessä. Aloitimme reissun vierailun goottilaisesta St. Barbaran katedraalista josta jatkoimme vanhan kaupungin läpi syömään.
Vanhan kaungin jälkeen suuntasimme Sedlecin luukirkkoon. Kyllä, luukirkkoon. Eli siis humpan juoni oli seuraava: kaikki halusivat tulla haudatuksi juuri tähän pyhään hautausmaahan ja sitten 1511 päätettiin rakentaa paikalle kappeli. Sitten tulikin ongelmaksi 10 000 ihmisen luut jotka oli kaivettu maasta, mitä niillä tehtäisiin? No eipä hätää sillä ensin ne laitettiin vain kasaan, mutta kirkon restauroinnin aikana 1700- ja 1800- luvuilla ne järjestettiin uudelleen vähän nätimmin esim. kattokruunuksi, koska miksi ei..
Olimme erittäin tyytyväisiä Kutná Horan vierailuun, joten päätimme ottaa viimeiseksi päiväksi reissun samalta firmalta Terezínin kaupunkiin (hinta taas jotain 30 euron hujakoilla) ja samalla tutustua kaupungissa sijaitseneeseen keskitysleiriin. Terezínin kaupunkissa sijaitseva linnoitus on ollut käytössä 1700- luvun lopusta lähtien ja jo ensimmäisen maailmansodan aikana sinne vangittiin poliittisia vankeja ja mm. Franz Ferninandin salamurhaaja (ns. Sarajevon laukaukset, kyseisen teon voidaan katsoa aloittaneen MS I:n)Gavrilo Princip oli kärsimässä tuomiotaaan täällä. Toisen maailmansodan aikana Gestapo perusti kaupunkiin gheton ja keskitysleirin. Oppaamme mukaan tämä oli kuitenkin yksi "hyvistä" leireistä ja täältä vasta matka jatkui kohti esim. tuhoamisleirejä.
Tämän leirin kautta kulki kuitenkin 150 000 ihmisen matka, joista n. 15 000 oli lapsia. Vaikka kyseessä ei ollut tuhoamisleiri niin silti n. 33 tuhatta ihmistä kuoli olojen takia täällä ja 88 tuhatta ihmistä lähetettiin Terezínista tuhoamisleireille. Kuulimme kierroksella tarinoita sekä ihmiskohtaloita leiriltä ja voi vain sanoa, että hiljaiseksi veti. Leirillä ja ghetossa oli käynyt Punainen risti esim. 1944, jota ennen oli tehty "pientä pintaremonttia" jotta saatiin maalattua kuva paratiisista juutalaisille. Propagandavideolla, joka on kuvattu vierailun aikana nähdään mm. jalkapallo-ottelu sekä musiikkiesityksiä. Kaupunkihan oli oikein unelmien täyttymys tänne joutuneille.. Museossa oli esillä esim. uutismateriaalia 1930- luvulta ja omia ajatuksia herätti kuinka lähellä nykyiset otsikot ovat näitä.
Praha ja lähialueet ovat ehdottomasti käymisen arvoisia kohteita ja tämä torstaista sunnuntaihin ollut pyrähdys riitti vallan mainiosti nähtävyyksien läpikäyntiin. Meillä oli mukana myös Praha- turdekirja (matkakoko, ostettu Suomalaisesta tai vast.), jonka ansiosta saimme reissusta ja kohteista todella paljon irti. Ainut mistä annan miinusta on paikallinen ruoka. Jotenkin raskas, harmaa mössö ei kauheasti säväyttänyt ja kotiin tullessa teki mieli raikasta salaattia ja detox- kuuria. Mutta suosittelen ehdottomasti Prahaa viikonloppu- kohteeksi lyhyemmäksikin ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti