lauantai 9. huhtikuuta 2016

Tässä ja nyt

Koh Tachain saari
Olen saanut viime aikoina paljon kommentteja ja viestejä miksi en ole päivittänyt blogia tai muita sosiaalisen median platformeja kovinkaan aktiivisesti. Tai edes oikeastaan vastannut viesteihinkään.. En halua selitellä, mutta tavallaan käynnissä on ollut jonkinlainen rehab ja keskittyminen hetkeen. Olen mielummin keskittynyt täällä oloon kuin kaikkeen mitä muualla on. Tottakai on ikävä teitä kaikkia mussukoita, mutta helpointa on ollut kun olen ollut täällä täysiä enkä antanut ajatusten harhailla liikaa. Kun high season alkoi täällä niin voin kertoa, että on tullut hieman juostua ympäriinsä ja titä on raadettu niska limassa. Nyt kausi alkaa olemaan ohi ja on aikaa hieman vetää tätä kaikkea pakettiin. Paljon on tapahtunut marraskuun jälkeen ja tässä hieman tarinointia toimistotädin talvesta maailman toisella puolella.
Yksi parhaimpia juttuja talven aikana on ollut nämä ihanat ihmiset kehen täällä on tutustunut.
Marraskuussa täällä vietettiin Loy Krathongia, joka on Thaimaassa  vuosittain vietettävä valon juhla jossa ihmiset lähettävät kelluvia kynttilälauttoja jokiin ja kanaviin. Juhlaa vieteään sadekauden päättymiseksi ja rituaaleilla kunnioitetaan veden henkeä ja kiitetään sateista ja riisisadosta. Lautoissa on kynttiloitä ja suitsukkeita sekä sinne piti laittaa jotain itselle kuuluvaa mm. rahaa, kynnen pala tai hius, mikä taasen kuvastaa pahoista osista luopumista. Lautta vapautetaan veteen ja toivotaan jotain. Jos tuli ei sammu ennen kuin lautta on kadonnut näkyvistä niin toive toteutuu ja jos tuli sammuu tai lautta tulee takaisin niin se onkin sitten huonompi juttu. Lautan lähettäminsen mytä luovutaan mys vihasta ja huolista, jonka jälkeen voidaan jatkaa elämää vapaana.  Tottakai mekin kävimme illalla vapauttamassa lautat Chalongin satamassa.
Loy Krathong
Uskaltauduin myos marraskuussa aloittamaan vihdoin täällä muay thain eli thai-nyrkkeilyn treenaamisen. Pari ekaa kuukautta täällä tuli saleiltua ja lenkkeiltyä sekä totuttauduttua tähän ilmastoon treenatessa. Lenkkeily on täällä aina oma seikkailunsa, sillä mikäli et halua lähteä ensin skootterille jonnekkin pidemmälle esim. Buddhalle tai Promthep Capeen niin oma lähialue on autoteitä ja samalla juostessa on koko ajan hieman toivottava ettei kukaan osu suhun. Mys katukoirat tuo pienen jännitys-momentin tohon juoksemiseen. Kaikki wuffet ei sittenkään osaa arvostaa mun rakkautta. No mutta kuitenkin päädyin reenailemaan AKA Thailandille muutaman suosituksen kautta ja siellä oon nytten reenaillu aamusin 3-4 aamua viikossa. Luulin, että oon joskus treenannu lujaa mut ei! Täällä kun vetäsee 2-2,5h aamulla ulkona vähän jumppaa niin voin kuulkaas lapset kertoa, että hiki lentää! Treenit koostuu täällä aikalailla seuraavanlaisesti:
  • 15 min. juoksu
  • 10 min. hyppynaru
  • 5 min. venyttely
  • 5 min. varjonyrkkeily
  • 4x3 min. erät valmentajan kanssa padeilla
  • 4x 3 min. erät säkillä
  • 4-5 3 min. erät sparria joko nyrkkeily tai thaikku-boxaus
  • tekniikkaa
  • loppujumppa-hassuttelua esim. 200x hyppypolvia, 200x pysärit ja 50x speedkick molemmilla jaloilla
  • punnerrukset, vatsat ja selät kaik yhes koos

 Treeneissä on se fiilis usein, että eka pelkäät kuolevas ja sen jälkeen alat tavallaan toivoa sitä. ja kyllä mä maksan siitä! Salilla oon tavannu huikeita tyyppejä tän kauden aikana ja on ollu virkistävää mys hengaa vapaa-ajalla joidenkin muiden kun duunikavereiden kanssa (kaikella rakkaudella, mutta kun ollaan 24/7 yhessä niin uudet ihmiset on jees välillä). Oon kehittyny talven aikana huimasti ja nyt kun mulla loppuu tyot kohta niin pääsen keskittymään treeneihin täyspäiväsesti vielä muutaman viikon ajan.


Kyllä se potku joskus alkaa loytyä.
Joulukuussa tänne tupsahti entinen duunikaverini Maria jouluks ja uudeks vuodeks. Ja voi, että meillä oli lystiä! Tosin Maria sai viihdyttää aika lailla itse itseään, koska tein aika ympäri pyoreitä päiviä. Mulla ei oo ollu koko aikana oikeen kunnon koti-ikävää, mutta  joulun aikaan tuli pieni kaipuu Suomeen. Ehkä juurikin sen takia, että joulu on ollut aina meille sellainen juhla milloin perhe kokoontuu yhteen. Aamulla tein riisipuuron ja laitoin joulumusan täysille ja pakotin mys kämppikseni viettämään joulua. Nyt on joulu saatana! Jouluaattona olin toissä ysiin asti, mutta sen jälkeen kokoonnuimme joulu-dinnerille. Olin myos päättänyt, että kraavaan kalan vaikka väkisin. Menin Makroon hakemaan kalaa ja valkkasin sieltä ison fisun jonka graavasin väki valloin. Oli muuten yllättävän jeba kraavi-fisu ja meillä oli kuulkaas ihan ehta suomalainen joulu-illallinen laatikkoineen päivineen! Eli kyllä päätin, että nyt on joulu ja meillähän oli joulu. Ja hyvä joulu olikin. Vaikka hieman erilainen.
Masterchef hommissa ja kala graavaantumaan. Miksi viillot? No jos teet kaiken leipäveitsellä niin pitää olla innovatiivinen. Kätevä emäntä hoitaa kyllä..
Tapaninpäivänä lähdin Khao Lakiin vetämään Surinin saariretkeä ja ihanat turkoosit vedet kutsuivat taas. Surinin saariretki on ihan yksi mun lemppari-retkistä. Tällä retkellä vieraillaan merimustalais-kylässä ja lounaan jälkeen pääsee rentoutumaan mahtavaan laguuniin. Snorklauspaikat on myos yhdet alueen parhaista. Khao Lakissa käynti on aina vähän kun lähtisi mokille täältä isoilta kyliltä. Rento rantakohde, jossa kiire häviää. On tullut tämän talven aikana hypättyä siellä aina välillä ja on ollut mukava tehdä hieman maiseman vaihtoa. Phuketista pääsee Khao Lakiin aika iisisti bussilla ja hinta on 120Thb per suunta. Ainut haaste on aikataulut. Ne periaatteessa on, mutta parhaiten bussiin pääsee vaan tien varressa odottamalla.


Team Raya
Surin Island Moken Village
Surinin laguuni
Uuden vuoden aattona suuntasimme illalla koko tyoporukalla Bellalle eli meidän päiväretki-botskille. Mukaan tuli myos Khao Lakin ja Raya Yain porukat ja seilasimme Patongin eteen Chalongista nauttien hieman ruoasta ja juomasta. Ilotulitukset ja paperilyhdyt mereltä seurattuna olivat aivan absurdit! Yksi siisteimmistä uusista vuosista ikinä! Vuoden vaihtumisen jälkeen suuntasimme pitkähäntäveneellä rantaan ja Banglalle. Bangla (eli paikallinen baarikatu) oli jäätävän täynnä jengii ja ei aikaakaan kun meidän porukka hajosi suuntaan jos toiseenkin ja ilta jatkui siellä sun täällä. Ei siitä enempää. Seuraavana päivänä oli paha olla, mutta kaikesta huolimatta suunnattiin Marian kanssa nukkumaan rannalle. Elämä täällä on joskus liian rankkaa. Heräät siihen kun aurinko laskee ja alkaa tulla kylmä.


Ulkona ei kauheesti oo tullu humputeltua tän talven aikana, mutta tosiaan ehkä sen takia itseasiassa sillon kun oon repässy ja lähtenyt niin illat on ollut ihan huippuja!
Tammikuun alussa Marian lähdettyä sain uuden vieraan Suomesta heti ja itse Humppilan poika ilmestyi Phukettiin! No pääsin turdeilemaan Humppilan kanssa täällä ja koska mulla meni viisumin leima umpeen piti myos tehdä visa run. Kävin hakemassa uuden leiman Kuala Lumpurista, josta lisää seuraavassa blogi-postauksessa. Samaan aikaan tänne Phukettiin sattui osumaan myos Tita ja Fiona, joten turdeilu-porukkamme kasvoi. Tammikuun lopussa tänne tuli aivan yllättäen myos oma äiti ja sisko! Oltiin Kuala Lumpurissa Humppilan kanssa kun nämä ilmoitti, että tupsahtaa tänne seuraavalla viikolla. Tottakai kun perhe tuli tänne niin pakotin siskon sukeltamaan ja äidin skootterin selkään. Käytiin vähän tutkimassa saarta skoottereilla ja äiti ainakin pelkäs henkensä puolesta istua mun skootterin kyydissä, mutta hengissä selvittiin! Olin tosi ilonen, että porukat näki mun meiningit täällä, missä asun ym. Tää puoli saaresta on aika erilainen kun esim. Kata-Karon-akseli.

    Tässä hieman video-matskua neitien makumatkasta markkinoilla uudenlaisten proteiinien lähteiden kanssa:



Helmikuun aikana alkoi pikkuhiljaa konkretisoitumaan, että tämäkin kaikki loppuu joskus kun ensimmäiset duunikaverit alkoivat suuntaamaan kohti Suomea. Tulin tänne ensimmäisten joukossa täksi talveksi ja lähden viimeisten joukossa, joten kerkeän moikattamaan tässä lähes kaikki ennen omaa paluuta. Jotenkin tämä talvi ja varsinkin nyt tämä vuosi on vaan hujahtanut jonnekkin! Vasta oli uusi vuosi ja nyt on jo tätä kirjoittaessa huhtikuun alku! Matkaan on mahtunut vaikka mitä: uusia ihmisiä, upeita paikkoja ja uusia kokemuksia. Vielä on reissua vajaa kuukausi jäljellä ennen paluuta Suomeen ja sain vihdoin varattua lennotkin takaisin. Niiden varaaminen on ollut itselleni kauhea stressi-tekijä, sillä en ole halunnut myontää itselleni, että 7kk hujahti noin vaan tosta! No paluupäivä on nyt varattuna, mutta ei hätää! Tähän reissuun taitaa vielä mahtua muutama seikkailu lisää..
Katse kohti tulevaa ja uusia seikkailuita. Btw tää on ihan ehta Martina ja hengenpelastajat koppi Raya Yain saarelta. I know: I´m living the dream..