Makumatka Suomen Turkuun- kaksi puolta

Pahoittelen tähän heti alkuun kuvien huonoa laatua, Sony Xperia Z3+ ei ole tunnelmavalaistuksen paras ystävä. Sitten asiaan: Viime viikonloppuna ajelimme Suomen Turkuun yllättämään rakkaan ystäväni synttäridinnerillä. Pakko antaa isot propsit ystäväni aviomiehelle joka järkkäsi (huom. jo hyvissä ajoin, eikä viime tingassa) ystävät salaa yhteen ja varasi meille pyödän ravintelista. Pyödän saaminen isolle seurueelle (n. 10 hlö) osoittautui haastavaksi näin pikkujoulukauden alla. Onni kuitenkin lykästi ja saimme pöydän kortteliravintolaksi itseään tituleeraavaksi E.Ekblomista (Läntinen Rantakatu 3). 

Saimme porukallemme erittäin tunnelmallisen holvikellarin omaan käyttöön ja täällä saimmekin olla koko illan aivan rauhassa. Tarjoilijat tuntuivat osaavan asiansa ja hommassa oli letkeys mukana. Vaikka tietynlaisella Fine dining- ideologialla mentiin niin mukana oli selkeä rentous myös ruokalistassa. Viikoittain vaihtuva Menu Jannen kattilasta (29e/3 ruokalajia+päivän juusto 5e) oli seurueemme valinta ja he ottivat erittäin hyvin huomioon seurueen ruokarajoitteet.

Alkuun hieman toast skagenia soijamarinoidun munan kanssa

Ylikypsää possunposkea palsternakkapyreellä, omenakastikkeella ja juureksilla

Piimäpannacotta karamellisoidun paukkumaissin ja vadelmien kanssa

Ilta jatkui E. Ekblomin jälkeen hyvien juomien ja seuran parissa aamun pikkutunneille asti. Illan yllättäjä oli myös ystäväni kaapin kätköistä löytynyt Glöet-pullo. Eli siis viime jouluksi markkinoille tullut puolimakea glögikuohuviini (Alko 12,89€). Kauheen jännittävän makuinen, mutta siis erittäin kiva alkumalja nyt joulun alla. Vaikka meillä se taisi olla loppumaljoja, se kyllä näin jälkeenpäin mietittynä saattaa vaikuttaa arvosteluun, joten ehkä joudun kokeilemaan uudelleen. Vapaaehtoisia testiryhmäläisiä?

Reissu ei ole reissu ilman pakollista vessaselfietä

Aamulla olo oli hieman väsynyt ja heikko, joten päätimme lähteä metsästämään Turun parasta burgeria. Kovan ja vaativan Google-etsinään jälkeen päädyimme metsästämään Hello! American Diner-kuppilaa (Eerikinkatu 12). Ruokalistalta omalle lautaselle päätyi Florida Burger (Brios sämpylä, 120g pihvi, jäänova-rucolasalaattia, tomaattia, punasipulihilloketta, ST Aguir -sinihomejuustoa, Hello! blue cheese -majoneesia, 7,5 €) ja Hello! Basket (friteerattuja sipulirenkaita, mozzarellatikkuja, cheddarjalapenoja, Hello! ranskalaisia, kurkku- ja porkkanatikkuja, 9,90€). Limut 2,5€ ja all you can drink-periaatteella. Tästä todella iso plussa. Mulla oli jano.

Hello! American diner

Paikka on tehty Jenkkilä diner-meiningillä ja pienessä darudessa en arvostanut kalsean kylmää ja voimakasta valaistusta enkä ruutulattiaa. Ruoka taasen oli pienen darratärisijän märkä-päiväuni ja tällä safkamäärällä ei enää tullut nälkä illallakaan. Paikassa on myös alkomaholia tarjolla halutessa burgerin kanssa. Itselle ei maistunut. Se on jännä.. Kiitos Suomen Turku, mä olin tyytyväinen tarjontaan tänä viikonloppuna! Ehkä me nähdään uudelleen! 

Mieti tätä jos on pieni vapina, okei myönnetään miinusta noista vihanneksista

Ruokaa ja viiniä, avain onneen?- Porvoo Edition

Reissaajatäti on ottanut nyt tukikohdaksi toistaiseksi Porvoon, tämän pienen rantaruottalaisten kaupungin 50km Tsadista. Jollain kieroutuneella tavalla pidän kaupungin kiireettömyydestä ja hiljaisuudesta. Mikä on parempaa kun lähteä illalla koiran kanssa ulos ja vastaan ei tule ketään vaikka keskustassa muka asunkin?

Kun ystäväni vierailevat Porvoossa ja käymme tepsuttelemassa ympäri vanhaa kaupunkia, niin kommentteja tulee paljon, että ihan ku ois ulkomailla. Ja onhan siinä jotain perää! Todella positiivinen asia itselleni kotipaikassani on jatkuvasti kehittyvä ravintola-kulttuuri. Monet tutut laittavat viestiä vieraillessaan täällä kysyen hyvää ruokapaikkaa, joten tässä hieman koontia Porvoon parhaista ravintolatärpeistä.  Itsellä on ollut omana suosikkina jo pitkään kirkon kupeessa sijaitseva SicaPelle, mutta valtikka on siirtynyt ehdottomasti Meat Districtille. 

SicaPelle

MD:n takana häärii sama tiimi kun SicaPellenkin, mutta uusi tuore ote on ehdottomasti se mikä vetoaa tässä konseptissa. Meat Districtin filosofiana on "We make it all from scratch" eli kaikki tehdään alusta loppuun itse ja sen kyllä maistaa. Myös atmosfääri on jotain aivan omiaan ja suosittelenkin testaamaan tämän paikan itse paikan päällä. Jos nälkä on kova niin kehiin vaan MD:n All-In menu, josta takuu varmasti lähtee isompikin nälkä. Vedettiin tämä setti ja kotimatka vyöryttiin kirjaimellisesti. Tää on sellanen selkee go big or go home- tyyppinen ratkasu, mutta ei hätää saa sieltä menun puolikkaana tai jopa ysittäisiä annoksia. Ite suosittelen kyllä täysiä päätyyn asti menoa.

Varsinkin MD:n tartar on jotain taivaallista

On taito tehdä täydellinen entrecote. MD onnistuu tässä kevyesti.

Persikkamelba kruunasi aterian, jonka jälkeen vyöryäminen kotiin saattoi alkaa

Mainitsemisen arvoisia paikkoja on myös ehdottomasti Sinne. Taidetehtaalla toimiva Sinne on ollut yksi Porvoon ravintolakulttuurin johtotähtiä jo neljän vuoden ajan, mutta omasta mielestä taso on jäänyt junnaamaan paikoilleen ja menut on viime aikoina olleet ainakin suht yllätyksettömiä ainakin omilla vierailukerroilla. Tässä esittelyssä Sinnen sadonkorjuu- menu (29e):

Mesiangervolla maustettua porkkanakeittoa

24 tuntia haudutettua porsaanposkea, Malmgårdin emmeriä ja paahdettua valkosipulia

Lämmintä vispipuuroa, puolukoita ja karamellijäätelöä

 Sinnen taustajoukoilla on myös uusi ravintola avattu juuri lokakuussa vanhan kaupungin laidalle. Brasserie L'Amour on mielenkiintoinen uutuus, joka yhdistelee suomalaista, ranskalaista sekä japanilaista ruokakulttuuria. Ravintola on myös hintatasoltaan erittäin kohtuullinen. Kävimme testaamassa L'Amourin avajaispäivänä, joten pientä härdelliä oli vielä ilmassa, mutta sen verran kuitenkin hyvä kokonaisuus oli, että palaamme vielä varmasti testaamaan tarjonnan uudemman kerran. Plussaa ehdottomasti L'Amourissa on se, että keittiö on auki 0130 asti viikonloppuisin mikäli pieni suolaisen nälkä yllättää ja Porvoon snägäri-tarjonta ei houkuttele. L'Amourissa vaihteva kolmen ruokalajin menu:

Porocarpaccio

Paistettua siikaa ja kukkakaalia

Bourbon vanilja creme brulee

Gabriel 1763 sijaitsee Porvoon vanhassa kaupungissa MD:ta vastaapäätä ja tarjoaa pizzoja hieman erilaisella twistillä. Toki listalta löytyy muutakin, mutta jos tänne eksyy niin ehdottomasti pizza tilaukseen pizzahimon iskiessä.

Jo valikoimasta poistunut Sköldvik-pizza BBQ-kanalla, homejuusto-dipillä ja kurkku-selleri häsmäkkeillä

Tottakai Porvoosta löytyy myös muita ravintoloita ja osa niistä onkin kesäkausi-painotteisia, mutta tässä muutamia hyviä omia ympärivuotisia suosikkejani, joissa yleensä taso on hyvä, ruoka hyvää ja poistut ravintolasta tyytyväisenä vaikka tililtä justiinsa lähtikin muutama euro. Hyvä ruoka ja siihen hyvä viini kylkeen ni ai, että! Mitä muuta pieni ihminen tarvitsee?

Viisumireissu osa 3- Brunei

Sultan Omar Ali Saifuddien moskeija

Viisumireissu- tarinoinnoin viimeinen ja ehkä joka henkilökohtainen suosikkini on Brunei. Brunei eli Brunei Darussalamin valtia on 400 000 asukkaan pienen pieni valtio Borneon saarella Kaakkois-Aasiassa. Tarkemmin reissumme maailman ihanimman reissuseuran Janskin kanssa suuntautui kohti pääkaupunkia Bandar Seri Begawania. Miten ikinä päätimme lähteä tänne? Noh katsoimme kartalta, että mikä kärpäsen kakan kokoinen kikkare tuossa on, jonka jälkeen Google alkoi laulaa. Lennot irtosivat 145e/meno-paluu ja hotellin sain kohtuu hintaan ihan keskustasta (The Brunei Hotel). Lennot olivat Phuketista välilaskulla Kuala Lumpurissa, mutta matkustusaika per suunta ei ollut kuin hieman yli 5h. Tämä viimeinen viisumireissu-rypistys oli hieman helpompi sillä kummankaan meidän ei tarvinnut enää käydä hakemassa lähetystöstä viisumia, vaan takaisin Phukettiin palatessa tavallinen turistiviisumi riitti.

Brunei on sääntöyhteiskunta, suosittelen noudattamaan sääntöjä. Räsäsen kielletäänkaikki-asenne ei ole mitään tähän verrattuna.

Bruineista on sen verran täsä vielä avattava, että kyseessä on islamistinen valtio, jossa otettiin käyttöön 2013 sharia-laki ja siellä tätä voidaan soveltaa myös ei-islaminuskoisiin turisteihin (tosin harvoin) mm. hudud-rangaistuksin, kuten amputaatio, kivitys tai ruoskinta. Myös kuolemantuomio voidaan laittaa käytäntöön tässä valtiossa. Tämä blogiteksti ei ota kantaa kyseisiin rangaistuksiin, enkä halua tällä tekstillä ruotia sen enempää valtion politiikkaa tai muuta. Kyseessä on reissupäiväkirja, joten keskityn siihen Bruneihin jonka itse koin. Kuitenkin kannattaa ottaa huomioon, että Bruneissa ei myydä alkoholia, mutta ulkomaalaiset saavat tuoda omaan käyttöönsä kaksi litraa viinejä tai väkeviä ja 12 tölkkiä olutta. Juomat pitää ilmoittaa tullissa. Pukeutumiseen varsinkin naisten kannattaa kiinnittää huomiota. Polvet ja olkapäät on hyvä peittää maassa. Positiivisia asioita Bruneissa on se, että rikkaana öljyvaltiona siellä ei peritä veroja ja valtio takaa kaikille reilut palkat, eläkkeet, ilmaisen koulutuksen (ml. korkeakoulut) sekä ilmaiset asunnot. Tämä tulee kuitenkin luultavammin loppumaan tulevaisuudessa maan öljyvarojen ehtyessä.

Leidit kohteessa

Saavuimme Bruneihin illan suussa ja lähdimmekin heti tutkimaan autiota pääkaupunkia. Yleensä pääkaupungin kuvittelet olevan hektinen ja täynnä ihmisiä, mutta kadut ammottivat tyhjyyttään muutamaa muuta jalankulkijaa lukuunottamatta. Vierailimme ensimmäisenä iltana heti Sultan Omar Ali Saifuddien moskeijalla, mutta emme päässeet enää sisään, koska rukouskutsu oli alkamassa. Pääsimme kuitenkin napsimaan muutamia kuvia moskeijan ulkopuolelta ja ensikosketus tähän mystiseen paikkaan oli kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista. Iltamme huipentui myös paikalliseen ravintolaan, jota meille oli suositeltu missä saimme maistaa paikallisia perinnruokia. Menussa oli lihaa, osa karvojen kanssa, osa ilman sekä jännittävää liiman tapaista lämmintä venyvää läpinäkyvää juttua, mistä meillä ei ollut mitään käsitystä mikä sen funktio oli. Söimme kaiken mukisematta, mutta hotellilla oli pakko googlettaa että mitä meidän olisi pitänyt tehdä sillä limalla. Kävi ilmi, että kyseessä on paikallinen perinneruoka Sambuyat, jota kuuluu pyöritellä tikkujen ympärille ja dipata kastikkeisiin. No meni melkein blondeilla maaliin. Seuraavaa kertaa varten pitää ehdottomasti treenata ranneliikettä.

Iloinen Janski; vihdoin ruokaa edessä!

Millä muulla voit tätä kuvata kuin liima?

Aamun sarastaessa heitimme taas pitkät vaatteet päälle ja lähdimme urhoollisesti kohti edellisenä iltana ihastelemaamme moskeijaa. Pääsimme vihdoin sisälle ja tapasimme lähtiessämme muita turdeja (varmaan ainoat muut koko maassa). Kuinka ollakkaan nämä kyseiset herrat olivat vaihto-opiskelijoita Kuala Lumpurista ja yksi heistä sattui olemaan vielä Porvoosta samasta koulusta missä olin opiskellut. Kuinka pieni maailma on! No sovimme näkevämme herrojen kanssa myöhemmin illalla, koska Brunei ei nyt varsinaisesti ollut mikään menomesta joten miksei tutustuta yhdessä tähän mystiseen paikkaan.

Maailma pieni paikka on...

Maijun huolella suunnittelema turisti-kierros jatkui Royal Regalia-museoon, jossa Sulttaanin kruununkalleudet ovat esillä. Esillä oli myös Brunein historiaa ja hehkutusta suuresta Sulttaanista. Saleissa on myös mielenkiintoisia tavaroita teemalla, mitä valtiot antavat lahjaksi miehelle, jolla on jo kaikkea maan ja taivaan välillä? Museoon oli myös rakennettu hänen kruunajaisten kulkueesta kopio, missä oikean kokoiset valokuva-ihmiset heiluttelevat sulttaanille tämän kantotuolissaan. Mitä tottakai kantoi "muutama" henkilö. Ehkä hieman överiä. Pieni vinkki: museossa pitää ottaa kengät pois ja emme jostain syystä ottaneet tarjottuja tohveleita. Tämä alkoi kaduttaa aika äkkiä kun varpaat jäätyivät tuota pikaa. Se muuten Bruneissa osataan: ilmastoinnit huutaa täysillä joka paikassa!

Royal Regalia

Seuraava spektaakkeli oli pikaveneen vuokraaminen lounaan sekä pienien päikkäreiden (koska lomalla voi) jälkeen. Eli tepsuttelimme satamaan ja neuvottelimme kovalla thaikku-kokemuksella meille pikaveneen, joka vei meidät Borneon viidakkoon tarkoituksena nähdä nenäapinoita. Tiedättehän ne hassut näköiset pörrökasat? Pitkään kierreltyämme näimme muutamia puissa, mutta kuvien ottaminen oli aivan turhaa. Veneen kiitäessä jokia pitkin oli pakko ihailla tätä uniikkia luontoa, mitä Brunei meille tarjosi. Kävimme myös kiertelemässä Kampung Ayerissä eli kelluvassa kylässä mikä on myös näkemisen arvoinen. 

Pikaveneellä kohti Borneon viidakkoa

Kelluva kylä

Sovimme venereissun jälkeen näkevämme pojjaat ostoskeskuksella hieman kaupungin ulkopuolella ja parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui ottaa taksi. Menimme paikallisille iltamarkkinoille tutkimaan ruoka-tarjontaa ja maistelemaan annoksia, mutta mitään mullistavia kokemuksia ei ollut tarjolla. Perus satay-meininkiä lähinnä. Äkkiä markkinoilla tylsistyimme ja suuntasimme kävellen kohti Ame´ Asri Sultan Hassanal Bolkiahin moskeijaa, joka sattuu myös olemaan Brunein suurin moskeija. Pääsisäänkäynti oli suljettu, mutta oikaisimme parkkipaikan kautta sisälle. Sisälle moskeijaan meni mm. rullaportaat, joten ny oli suuren maailman meininkiä. Hiivimme sisään ihailemaan tätä massiivista rakennelmaa, mutta samalla hieman takaraivossa tykytti, että tämä ei ehkä ole ihan sallittua. Yht'äkkiä alkoi rukouskutsu mahtipontisesti soimaan ja neideillä tuli kiire ulos kiinnijäämisen pelossa. Mutta oli kyllä hiipisen arvoinen paikka! Suosittelen käymään täällä aukiolo-aikojen puitteissa.

Ame´ Asri Sultan Hassanal Bolkiahin moskeija

Palattuamme ostoskeskukselle, lähdimme takaisin kaupunkiin taksi-veneellä. Jotenkin itsellä oli se kuva, että kurvaamme hotellin eteen ja ilta oli siinä, mutta ei! Kuskillamme oli aivan eri idea tästä reissusta. Ensinäkin hän alkoi kertomaan "kummitustarinoita", joista meni kyllä puolet ohi tai ainakin tarinoitten pointit. En tiedä oliki kyseessä kulttuurierot vai kielimuuri, mutta blondit oli lähinnä vaan hämmentyneitä ja naurahteli kiusaantuneesti. Siitä sitten livuimme pimeätä jokea pitkin krokotiili-jahtiin ja yhden otuksen näimmekin joka livahti äkkiä rannalta veteen valokeilan siihen osuessa. Jatkoimme matkaa hakemaan tulikärpäsiä yhdestä tietystä puusta joen varrelta, jonka jälkeen menimme Sulttaanin palatsin luokse vapauttamaan ne samalla tehden toivomuksen. Ilmeisesti tämä oli nyt joku juttu myös (saattoi mennä puoliksi ohi). Mutta summa summarum: yöseikkailu oli sekavaa, mutta ehkä maailman siisteintä. Ja kuskimme sekä oppaamme oli huikeita tyyppejä ja nämä oli taas niitä kerran elämässä- kokemuksia. Ei voi sanoa muuta kun bravo! tämän reissun viihde-arvolle.

Keskustas ostoskeskus, suuri ihme oli että missä kaikki ihmiset oli aina..

Viimeinen päivä meni shoppaillessa läheisessä ostoskeskuksessa ja iltapäivällä tulikin viesti, että lentomme on myöhässä. Lähdimme kuitenkin ajoissa kentälle ja menimme syömään. Emme pitäneet sen suurempaa kiirettä koska kenttä on erittäin pieni ja turvatarakstuksen jälkeen kentällä ei ole mitään. Ennen Final Callia lähdimme reteesti tepsuttelemaan kohti turvatarkastusta jossa meidät pysäytettiin, koska lentolipuissamme ei ollut tarvittavaa leimaa. Ööö.mitä leimaa? No ilmeisesti Air Asian tiskillä olisi pitänyt käydä leimauttamassa nettilippu etukäteen ja tiskihän oli siis jo kiinni. Meille kerrottiin, että emme saa leimaa ja emme pääse koneeseen. Siinä meinasi tulla jo äitiä ikävä, mutta me sitten Janskin kanssa otettiin paras mahdollinen pieni koiranpentu-katse käyttöön ja kerroimme surullisia tarinoita, että emme pääse nyt kotiin ja pomo suuttuu ja buu..Sitten kyseinen lentokenttä leidi länttäsi meille tarvittavat leimat ja matka kohti Phukettia pääsi jatkumaan. Tämä kolme päivää oli kyllä täynnä sattumuksia ja tapahtumia, mutta yksi huikeimmista reissuista ikin. Ennakkoluulottamasti eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja oli reissumme selkeä teema ja voi pojat, että se kannatti! Brunei on mielenkiintoinen paikka ystävällisin ihmisin, harmittaa hieman ettei keritty tällä reissulle kierrellä pääkapunkia enemmän, mutta ehkä sen aika tulee tulevaisuudessa..

Viisumireissu osa 2- Kuala Lumpur

Onnelliset reissaajat kohteessa, taustalla Petronas Twin Towers

Aikaisemmin olen tainnut mainitakin, että jouduin Thaikku-reissun aikana tekemään viisumireissuja ja nyt on aika pureutua lupaamani Kuala Lumpurin (Malesia) pariin. Lennot Phuketista löytyi Air Asian kautta n. 85e meno-paluu ja matkustusaika oli sen 1h 20min. Air Asia on erittäin hyvä lentoyhtiö halpalentoyhtiöksi ja hommat toimii yleensä kuin junan vessa. Käsimatkatavarat saa mukaan ilman maksua ja tällaisillä muutaman päivän reissuilla se on aivan tarpeeksi. Tarkoituksena oli viettää taas 3 päivää (2 yötä) kohteessa ja hoitaa tämän neidin visa-asiat kuntoon samalla. Hotelliksi valikoitui huoneistohotelli Somerset Ampang loistavan sijainnin sekä uima-altaan takia. Hotelli on lähellä metroasemaa sekä suurlähetystöjä, joten turhaan reissaamiseen ei mennyt aikaa tällä lyhyellä pyrähdyksellä.

Suunnistaminen oli yllättävän helppoa ja kentältä kartat kouraan ja menoks

Lähdimme Mr. Humppilan kanssa aamutuimaan Phuketista ja lento sekä matka sujui yllättävät joutuisasti ja ilman ongelmia. Lentokenttä-selvitykset ym. olivat erittäin sujuvat myös Maleasian päässä ja mitään sen kummempia viisumi-lappusia ei tarvinnut täytellä. Hotellille löysimme bussi-metro-combolla ja hinta ei päätä huimannut muutamaa euroa enempää. Somerset Ampang hotelli oli parempi kuin olimme kuvitelleet ja varsinkin katolla ollut infinity-pool näkymällä Petronas Twin Towereille sekä kuntosali keräsivät kiitosta. 

Pumppi-Humppilakin pääs tekee vähän kardioo, näkymät salilta ei ollu kakemmat

Ensimmäinen päivä meni täysin nauttien ja leväten altaalla, mutta illalla suuntasimme kävellen Petronas Twin Towereille sekä niiden yhteydessä olevaan Suria KLCC-ostoskeskukseen. Tornit olivat kyllä vaikuttavat kokoiset ja niiden kuvaaminen osoittautui haasteeksi, joten voitte katsoa ne joko Googlesta tai sitten ensimmäisen kuvan taustalta. Ostokeskus oli mukavaa vaihtelua ja pääsinkin hieman pitkästä aikaan shoppailemaan "oikeisiin" kauppoihin. Mikäli haluat. jotain paikallista "krääsää" tai matkamuistoja niin suosittelen suuntaamaan Central Markettiin. Täältä sain teetettyä muutaman rannekorun lahjaksi parissa kymmenessä minuutissa. 

Central Market, täält saa kuule kaikkee mahollista ja mahotonta 

Aamulla matka jatkui omalta osaltani kohti Thaimaan suurlähetystyöä jännittäen onko kaikki tarvittavat paperit mukana. Olin hyvissä ajoin paikalla, mutta jonoa oli silti jo kertynyt ja lämmin päivä alkoi hiostamaan huolella kun olin vetässyt taas housut ja pitkähihaisen paidan päälle. Muistakaa, että jos konsulaatteihin tai johonkin muuhun virastoon on asiaa niin pukeutukaa asiallisesti ja peittäkää olkapäät. Voin vakuuttaa, että asiat hoituu helpommin ja paikallisen kulttuurin kunnioitus on vieraassa maassa A ja O. Kuala Lumpurissa on suuri muslimiväestö ja oma garderoobikin sisälsi hieman pidempää hametta ja huiveja joilla sai peitettyä olkapäät. Tämä ainakin omalla osallani toimi ja en saanut osakseni epätoivottua huomiota.

Kävimme illalla katsastamassa myös Kuala Lumpurin Chinatownin Jalan Petaling- pääkadun ja hieman haistelemassa basaaritunnelmaa. Eksyimme jonnekin hieman synkemmille sivukujille ja löysimme sattumalta erään paikallisten suosiossa olevan raflan, jonne pakotin Mr. Humppilan syömään. Vakuutin kautta kiven ja kannon, että selvitään tästä ilman ruokamyrkytystä ja kaikki menee ihan hyvin. Ruoka oli halpaa (n. 2,5e) ja erittäin hyvää vaikka ei nyt aivan oltu kartalla, että mitä se oli. Joten edelleenkin alleviivaan hyvää ohjenuoraa reissuilla: mikäli raflassa on paikallisia reippaasti, ei kyseessä voi olla mikään aivan susi paikka. Reippaasti vaan syömään ja kokeilemaan uutta! Edelleenkin omat pahimmat ruokamyrkytykset ovat tulleet neljän tähden hotellissa sekä Frankfurtin Mäkistä.

Paikallismätöt, huomatkaa Mr. Humppilan innostunut ilme

Viimisen päivän sarastaessa aamusalin jälkeen otimme suunnaksi Batu-luolat. Luolat sijaitsevat n. 13km Kuala Lumpurista, mutta sinne on helppo ottaa juna KL Sentral- asemalta. Aikaa kannattaa varata yhteen suuntaan n. 1h sillä vaikka junia menee koko ajan niin kuitenkin välit voivat olla pitkiä välillä. 

Humppila sai uusia ystäviä

Muistakaa, että epäasiallinen käytös ei ole suvaittavaa eli välttäkää mussukat liikaa rakkautta ja sen osoittamista

Batu- luolat ovat hindujen pyhä paikka ja se koostuu useista kalkkikiviluolista ja luolien sisällä on hindu-temppeli. Alueella on myös paljon apinoita, jotka ovat yllättävät vikkeliä, joten pidä huolta tavaroistasi sekä vesipulloista. Kyseessä on temppeli-alue, joten taas pukeutuminen kannattaa ottaa huomioon kun tänne suuntaa.

Tämä pikku-kakkiainen pölli hetkeä myöhemmin Humppilan vesipullon, siinä se muka viattomana mutustaa jotain

Summa summarum: Kuala Lumpur on näkemisen arvoinen välilaskupaikka ja itse koin, että kolme päivää oli aivan riittävä aika tänne. En usko, että tulen tarkoituksella ottamaan uudelleen kohteeksi kyseistä paikkaa, mutta päälimmäiseksi ei kyllä mitään negatiivistakaan jäänyt käteen. Helppo ja nopea kohde esim. visarunille tai ihan ok parin päivän lay-over on juuri ne mihin Kuala Lumpur on omiaan.

Tää hetki oli yks parhaimmista tälla reissulla. Kirja ja lööbaus. Onnistuneen loman kaksi avain tekijää.

Takaisin maailman tällä puolen

Pikaveneellä viuhtomassa Borneon-viidakossa

Toimistotäti maailmalta palasi takaisin Suomeen ja kuten monet ovat ihmetelleet sekä kommentoineet niin ei; routa ei ajanut porsasta kotiin, mutta nyt oli aika ottaa taas kosketus todellisuuteen ja tulla tekemään hieman rahaa sekä suunnittelemaan seuraavaa siirtoa. Reissun tarkoitus oli kuin olikin olla sen 7kk lämmössä ja se itseasiassa tasan tulikin täyteen, mutta oli aika tulla takaisin järjestelemään asioita tänne päähän.

Näköalaa Karonin suuntaan Buddhalle matkalta

Jossain vaiheessa ei thaikku-safka enää uppoa ja Wine Connection pelasti monesti <3

Vuokrattiin lonkkari Khao Lakissa päiväksi ja kierreltiin saaria, ei muuten pöllömpi tapa tutustua saariin ollenkaan!

Viimeinen kuukausi hujahti vaihdilla ja porukka alkoi vähentyä toden teolla! Myös työtahti hieman rauhottui ja pääsin alku-kuukauden keskittymään treeneihin täysiä sekä jopa tekemään hieman Fundiveja! Oli mahtavaa päästä nauttimaan ja sukeltamaan rauhassa nyt loppureissusta viimeistään! Lopetin duunit Rayalla puolessa välissä kuuta ja duunirupeaman kruunasinkin Songkran, joka on thaimaalainen uusivuosi. Thaimaalainen uusivuosi eroaa "hieman" tästä suomalaisesta ja kadut muuttuivat vesisota-tantereeksi. Jos ikinä eksyt Thaimaahan Sonkranin aikana niin muista pakata puhelin ja muut kamat vesitiiviisti; tulet 100% varmuudella kastumaan! Tämä oli myös mahtavia viimeisiä kertoja kun pääsi porukan kanssa hieman vapaalle yhdessä. Linnoittuduimme liikkeen ulkopuolle ja vesipyssyt olivat valmiina kastelemaan kaikki ohikulkijat! Songkranista kun selvisimme oli pakko tehdä vielä yksi viisumi-reissu ja valitsimme Janskin kanssa kohteeksi Brunein, josta tulee erikseen hieman reissu-reportaasia. Oli meinaan sen verran jeba reissu Borneon- saarelle..

Varustauduimme myös Songkran koitoksee tiimi-asuin ja brunsseilimme ennen kaupungille siirtymistä

Ja pitihän se arvata, että tulin kipeeksi heti Songkranin jälkeen kun "loma" alkoi (tämä siis tapahtuu aina kun pääsen vapaalle), joten viimiset pari viikkoa meni aika iisisti ottaessa altaalla lepiä ja kiertäen lempirafloja ja paikkoja vielä kerran. Ainut mikä harmittaa on se, että sukeltamaan tai treenaamaan ei ollut mitään asiaa. Ainakin sain viimeisteltyy hieman mun brunaa!

Olen ollut takaisin Suomessa ja ei ole mennyt päivää jolloin en ole kaivannut takaisin lämpöön. Asiat eivät ole pöllömmin täällä, mutta paluu on ollut hankalampi kuin kuvittelin ja sopeutuminen takaisin "normaaliin" elämänrytmiin on ollut raskasta. Olen ollut koko ajan väsynyt ja tuntuu ettei energiaa löydy ollenkaan niin paljon kuin pitäisi (pyydän anteeksi kaikilta, jos en ole jaksanut vastata samantien viesteihin ym.). No myönnettäköön, että viimeinen kuukausi on ollut myös aikamoista juoksemista ja ihmisten tapaamista. Asiaa ei ole auttanut ainakaan kaverin polttarit & häät, lähestyvä muutto, uusi työ ja siskon yo-juhlat (ei siinä, on ollut hauskaa!). Mutta jotenkin tuntuu kun energia-tasot olisi menny puoleen siitä mitä ne oli Thaikkulandiassa. En tiedä johtuuko se lämmöstä ja auringosta vai mistä, sillä nythän täällä kai pitäisi olla kesä (?) tai näin ainakin kaikki toitottaa. On ollut ihana nähä kaikkia rakkaita ihmisiä sekä halata omaa rakasta Hukkaa (josta on muuten tullut ihan vanhus talven aikana), nyt keskityn siitä nauttimiseen ja katselen rauhassa minne seikkailuihin seuraavaksi toimistotäti ajelehtii. Ei kuitenkaan mussukat huolta; jatkan blogin päivittämistä vanhoilla reissu-jutuilla ja ruotiminen jatkuu myös Suomen kesässä..onneksi släbärit ja shortsit on vielä käden ulottuvilla!

Summa summarum: Thaikkulandiaan lähtö oli hyvä päätös ja juuri sitä mitä kaipaisin viime vuonna tilanteeseni ja en vaihtaisi päivääkään pois. Otin hypyn tuntemattomaan ja kuten ehkä tiedättekin niin minulla ei ollut duunia tai vast. minne palata. Päätin nauttia talvesta turhia stressaamatta ja luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyy. No niinhän siinä kävikin, paikka välillä pieni resssi-hiki meinasi tulla on paluupäivä alkoi lähestymään. Joskus on ehkä ihan hyvä vähän höllentää otetta kaikesta ja antaa vain virran viedä ja katsoa minne sitä sitten päätyy..No takaisin tavallaan samaan pisteeseen näköjään, mutta uudet kokemukset rikkaampana. Ja onhan se nyt viimestään selvää itelleni, että kyllä mä mielummin ne hiluset sieltä taskun pohjalta heitän reissuihin kun johonkin muuhun. Paitsi ehkä välillä johonkin pariin kivoja kenkiä..

Wat Chalong