torstai 18. tammikuuta 2018

Throwback// Latvia- Riika



Aika pitkälti juurikin vuosi sitten mulle tuli sellanen ahaa- elämys, että aina reissujen ei tarvii kestää vähintään neljää viikkoa että kyseessä on hyvä reissu. Silmät aukesi viikonloppu- reissujen mahdollisuuksille (ei sen puoleen lomapäivätkin on vähän siinä ja siinä kuinka paljon niitä löytyy tililtä, joten kyllä Siekkiskä keinot keksii lomien optimointiin). Kohteeksi valikoitui helmikuun alkuun Latvian pääkaupunki Riika. Lähinnä valintaan vaikutti lyhyt viikonloppu (pe-su) ja n. 1h 10min lennot per suunta.

Hintaa oli jota kuinkin 180e/nassu ja varasin Ebookersin kautta lento+hotla-paketin. Lennot oli Norran pienellä potkurikoneella missä ei jalkatilaa eikä istuintilaa leveyssuunnassakaan ole ruhtinaallisesti, mutta tunnin vetäsee nyt vaikka päällään seisten. Sitten pieni Helsinki-Vantaa-vinkki: aamulennolle suunnatessa jos aikaa on niin suosittelen Fly Inn- panorama raflaa missä brekubuffa maksaa sellaset n. 16e (muistaakseni) ja eat all you can- periaatteella vs. muista rafloista leipä, mehu ja kahvi 20e. 


Fly Inn/ Helsinki-Vantaa lentokenttä
Hotellina oli Tallink Riga joka yllätti positiivisesti huoneella, hyvällä sijainnilla ja hyvällä aamupalalla. Olimme Riikassa (vai Riiassa?) aikaisin aamupäivästä ja suureksi yllätykseksi saimme huoneen heti, joten kamat saatiin kätevästi heti huoneeseen ja pieni päikkäri ennen päivän epistolaa.

Olin googletellut etukäteen vähän Riikan ravintolatarjontaa ja päätimme mennä lounaalle paljon kehuttuun Muusuun vanhaan kaupunkiin. Muusu ei pettänyt ja kolmen ruokalajin lounasmenu (tarjoillaan arkisin klo. 16 asti) maksoi 15 euroa ja oli erittäin hyvä. Miljöö ja ruoka loivat erittäin seesteisen kokemuksen ja ehdottomasti suosittelen etsimään tämän vanhan kaupungin helmen.





Reissuun mahtui paljon vanhan kaupungin kiertelyä kävellen, mutta -15 pakkanen vähän yllätti ja välillä oli pakko mennä kauppoihin lämmittelemään. Ja kyllä; sää on vain pukeutumiskysymys, mutta mitä sitten kun pitkät kalsarit ei vain riitä? Riika on siitä helppo vierailukohde, että kaikki nähtävyydet sekä kaupat ovat aikalailla kompaktisti lähekkäin eikä esim. julkisia tarvitse käyttää saadakseen keskusta haltuun kätevästi. 


Vapauden muistomerkki
Mustapäiden talo


Yksi vierailemisen arvoinen paikka on ehdottomasti "lievästi" neuvosto-viboja antava Kauppahalli. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset, saksalaisten Zeppelin-ilmalaivojen huoltohalleiksi tarkoitetuista hangaareista ei nostalgiaa uuvu.




Kylmän sään takia kiertelimme hieman museoita ja yksi kohde oli vanhassa kaupungissa sijaitseva Latvijas Kara muzejs eli sotamuseo (ei pääsymaksua). Museon parhainta antia oli ehdottomasti tarinat ja näyttelyt Latvian 1900-luvun kahdesta eri itsenäistymisprosessista. 





Lauantai- illaksi olin varannut pöydän yhdestä Riikan parhaista ravintoloista: Biblioteka No 1. Paikka oli yllättävän rento sisustukseltaan ja menu henki skandi-baltia- vaikutteita. Otimme maistelumenun (9 ruokalajia) ja viinipaketin kylkeen (tosin puolikkaana) ja hintaa tälle tuli sellainen 110e/henkilö. On pakko sanoa, etten muista milloin viimeksi menu olisi ollut yhtä yllätyksellinen sekä visuaalisesti että maullisesti. Mukaan mahtui mm. possun kieltä, silakkaa sekä hirveä leivottuna ruisleivän sisälle. 




Koko menun kruunasi jälkiruokana "Beekeepers daydream" eli hapanjugurttia, hunajakennoa, tyrniä ja hunajaa, sekä viereemme tuotu linnunpönttö josta kuului mehiläisen surinaa. Kyllä, mehiläisen surinaa. Ensimmäinen kerta ravintolassa missä olen käynyt, missä on kiinnitetty huomiota myös äänimaailmaan. Ei siinä muutama euro köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana oli hyvä lyllertää takaisin hotellille. 





Viimeinen aamu oli koleaa koleampi eikä tehnyt paljon mieli olla ulkona, joten päätimme käydä KGB- museossa (menimme sinne myös taksilla, koska kylmä). Itse museo on ilmainen, mutta englanninkielinen opastus maksaa 5 euroa ja sanoisin, että on kyllä sen arvoinen. 



En tiedä saako tästä entisestä vankilasta niin paljon irti ilman oppaan tarinoita ja selityksiä. Mikäli opastukselle mielii niin suosittelen menemään paikan päälle hyvissä ajoin ennen opastuksen alkua tai bookkaamaan sen etukäteen netistä, sillä paikkoja on rajallisesti. Erittäin hyvä kierros, jossa kerrotaan erittäin yksityiskohtaisesti yhdestä Latvian synkimmästä ajoista.





Perjantai- sunnununtai reissu Riikaan oli juuri sopivan pituinen eikä jäänyt sellainen fiilis, että mitään olisi jäänyt näkemättä. Mukava pieni irtiotto arjesta ja erinomaista (ja halpaa!) ruokaa niin eikai  pieni ihminen paljoa muuta voi toivoa. 


Muusu <3


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Throwback// Tšekki- Praha, Kutná Hora ja Terezín


Viimeisen vuoden aikana olen onneksi päässyt reissaamaan ja blogin päivitys on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin uudet suunnitelmat puuttuvat ja inspiraatiota hakiessa palailin vanhoihin reissukuviin ja päätin aloittaa Throwback- reissupostaussarjan, missä palataan vähän vanhempiin kohteisiini. Sarjan ensimmäisessä osassa palataan joulukuuhun 2016 ja pidennettyyn viikonloppureissuun kohteena Praha. Toiveena oli päästä joulumarkkinoille ja vähän työkavereilta kysytyn gallupin jälkeen alkoi kuumeinen googlettelu lennoista. Tällä kertaa valintaan vaikuttava tekijä oli se, että olin saanut Ebookersin matkalahjakortin, joten lento+hotelli- bookkaus oli fiksua ottaa tätä kautta. Suora Finskin lento (n. 2h/suunta) ja hotelli (to-su) oli n. 250e/hlö. Hotelliksi valikoitui Hotel Noir lähellä I.P. Pavlovan- metroasemaa. 


Aamulennon jälkeen otimme taksin suoraan hotellille ja osasimme jo aavistaa, että puolen päivän aikaan on turha saada hotellihuonetta etukäteen, joten olimme jo hieman suunnitelleet lounasta sekä visiittiä hieman keskustan ulkopuolella olevaan Outlet- kylään shoppailemaan. Fashion Arena Prague Outlet on helppo löytää keskustasta, otimme vihreän metrolinjan pysäkkinä Depo Hostivař ja metropysäkiltä menee kaksi kertaa tunnissa ilmainen shuttle pelipaikoille. Meillä jäi ostossaldo köyhäksi ja mukaan ei kauheasti tarttunut mitään, mutta premesiksen olivat kunnossa sekä tämä reissu tarjosi ihan hyvän iltapäiväpuuhastelun. Otimme kolmen päivän metrolipun ja hintaa sille tuli n. 13e.

St. Vitus
Vaikka ensimmäinen aamu valkeni kylmänä ja koleana, suunniteltu turde-päivä oli jo löyty lukkoon, joten ei auttanut kun laitttaa pitkät kalsarit jalkaan ja senkun mennä vaan. Otimme ensin suunnaksi metrolla Hradčanyn alueen ml. Prahan linnan. Emme sen enempää tutkineet etukäteen alueen karttaa, joten seurasimme näkemiämme kylttejä ja jäimme Malostranskan metroasemalla, josta lähdimme kävelemään suoraan ylöspäin linnan alueelle. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti ns. takareitti, sillä sisäänkäynti mistä tulimme sisään oli suurimman osan ulosmenopaikka. Täältä löydät eri vaihtoehdot reiteille. Meillä meni muutama tunti alueella käyskennellessä ja kävimme myös St. Vituksen katedraalissa ennen kuin laskeuduimme sokkeloisia Malá Stranan kujia pitkin kuuluisalle Kaarlensillalle. Reittivalintamme oli itseasiassa erittäin hyvä, sillä saimme matkalla nauttia pienten kujien idyllisestä fiiliksestä. Jos joku kysyisi jälkeen päin katujen nimiä tai kulkuohjeita niin vahva veikkaus on, että matkanjohtajalla ei ole mitään hajua näistä. 

Mala Strana
Kaarlen sillalla oli muutama muukin
Kaarlen sillan jälkeen lähdimme kävelemään kohti Josefovia eli Prahan Juutalaiskorttelia. 1800-1900-luvun vaihteessa entinen ghetto raivattiin ja tilalle tuli Jugend- kaupunginosa, jossa vanhasta säilytettiin vain synagogat sekä vanha raatihuone. Jatkoimme matkaa Vanhaan kaupunkiin eli Stare Mestoon ja kohti joulumarkkinoita. Joulumarkkinoiden fiilistä söi vähän +0 sää ja räntä/vesisade joka rapisi niskaamme pienen tuulen saattelemana.





Odotimme kellon lyövän tasatunnin kohdalle, jotta pääsisimme näkemään Prahan ehkä jopa tunnetuimman nähtävyyden  Astonomisen kellon toiminnassa viikatemiehineen. Kellon tekijän kohtalo oli hieman synkkä: kellomestari sokaistiin, ettei hän rakentaisi kellekään yhtä hienoa kelloa. Vaikka ihan hieno se oli niin sokaisemisen arvoinen? En nyt ihan lähtisi tähän kuitenkaan. Päivän saldo oli monta käveltyä kilometriä ja aika hyvin nähty kaupunki.

Astronominen kello
Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamupalan jälkeen kohti Tanssivaa taloa (Tančící dům), joka on koristanut Rašínovo nábřeží -rantakatua vuodesta 1996. Mutta sitten yhteen matkan vaikuttavimpaan kohteeseen: olin aloittanut jo ennen matkaa lukemaan Laurent Binet’n HHhH – Heydrichin salamurhan jäljillä- kirjaa, joka kertoo Operaatio Anthropoidista ja SS-kenraali Reinhard Heydrichin salamurhasta. Summa summarum operaatio päättyi patrioottien piileskelyyn Ss. Cyril and Methodius- katedraaliin ja SS- joukkojen piirityksen jälkeen nämä kansallissankarit tekivät itsemurhan kirkon katakombeihin. Kirkon ulkoseinässä on vielä tänäkin päivänä jäljellä luodin reiät ja pääset tutustumaan katakombeihin sisälle ilman pääsymaksua. Sisäänkäynti on kappelin sivussa ja ennen katakombeja on museo, jossa avataan operaation sekä siihen osallistuneiden ihmisten elämää.




Iltapäiväksi lähdimme Unescon maailmanperintökohde Kutná Horaan, joka sijaitsee n. 1,5h ajomatkan päässä Prahan keskustasta. Perille pääsisi ilmeisesti myös junalla, mutta mukavuudenhalu voitti ja otimme hotellilta "kiertoretken" kohteeseen. Hintaa oli n. 30e/nassu ja se sisälsi kuljetukset mini-bussilla sekä hassun hauskan englantia puhuvan oppaan. Retkellä oli mukana vain kaksi espanjalaista mimmiä (ketkä eivät puhuneet englantia) ja yksi jenkki, joten mikään super-turdebussi retki ei ollut siis kyseessä. Aloitimme reissun vierailun goottilaisesta St. Barbaran katedraalista josta jatkoimme vanhan kaupungin läpi syömään. 


Vanhan kaungin jälkeen suuntasimme Sedlecin luukirkkoon. Kyllä, luukirkkoon. Eli siis humpan juoni oli seuraava: kaikki halusivat tulla haudatuksi juuri tähän pyhään hautausmaahan ja sitten 1511 päätettiin rakentaa paikalle kappeli. Sitten tulikin ongelmaksi 10 000 ihmisen luut jotka oli kaivettu maasta, mitä niillä tehtäisiin? No eipä hätää sillä ensin ne laitettiin vain kasaan, mutta kirkon restauroinnin aikana 1700- ja 1800- luvuilla ne järjestettiin uudelleen vähän nätimmin esim. kattokruunuksi, koska miksi ei..





Olimme erittäin tyytyväisiä Kutná Horan vierailuun, joten päätimme ottaa viimeiseksi päiväksi reissun samalta firmalta Terezínin kaupunkiin (hinta taas jotain 30 euron hujakoilla) ja samalla tutustua kaupungissa sijaitseneeseen keskitysleiriin. Terezínin kaupunkissa sijaitseva linnoitus on ollut käytössä 1700- luvun lopusta lähtien ja jo ensimmäisen maailmansodan aikana sinne vangittiin poliittisia vankeja ja mm. Franz Ferninandin salamurhaaja (ns. Sarajevon laukaukset, kyseisen teon voidaan katsoa aloittaneen MS I:n)Gavrilo Princip oli kärsimässä tuomiotaaan täällä. Toisen maailmansodan aikana Gestapo perusti kaupunkiin gheton ja keskitysleirin. Oppaamme mukaan tämä oli kuitenkin yksi "hyvistä" leireistä ja täältä vasta matka jatkui kohti esim. tuhoamisleirejä.


Tämän leirin kautta kulki kuitenkin 150 000 ihmisen matka, joista n. 15 000 oli lapsia. Vaikka kyseessä ei ollut tuhoamisleiri niin silti n. 33 tuhatta ihmistä kuoli olojen takia täällä ja 88 tuhatta ihmistä lähetettiin Terezínista tuhoamisleireille. Kuulimme kierroksella tarinoita sekä ihmiskohtaloita leiriltä ja voi vain sanoa, että hiljaiseksi veti. Leirillä ja ghetossa oli käynyt Punainen risti esim. 1944, jota ennen oli tehty "pientä pintaremonttia" jotta saatiin maalattua kuva paratiisista juutalaisille. Propagandavideolla, joka on kuvattu vierailun aikana nähdään mm. jalkapallo-ottelu sekä musiikkiesityksiä. Kaupunkihan oli oikein unelmien täyttymys tänne joutuneille.. Museossa oli esillä esim. uutismateriaalia 1930- luvulta ja omia ajatuksia herätti kuinka lähellä nykyiset otsikot ovat näitä.






Praha ja lähialueet ovat ehdottomasti käymisen arvoisia kohteita ja tämä torstaista sunnuntaihin ollut pyrähdys riitti vallan mainiosti nähtävyyksien läpikäyntiin. Meillä oli mukana myös Praha- turdekirja (matkakoko, ostettu Suomalaisesta tai vast.), jonka ansiosta saimme reissusta ja kohteista todella paljon irti. Ainut mistä annan miinusta on paikallinen ruoka. Jotenkin raskas, harmaa mössö ei kauheasti säväyttänyt ja kotiin tullessa teki mieli raikasta salaattia ja detox- kuuria. Mutta suosittelen ehdottomasti Prahaa viikonloppu- kohteeksi lyhyemmäksikin ajaksi.










perjantai 25. marraskuuta 2016

Makumatka Suomen Turkuun- kaksi puolta


Pahoittelen tähän heti alkuun kuvien huonoa laatua, Sony Xperia Z3+ ei ole tunnelmavalaistuksen paras ystävä. Sitten asiaan: Viime viikonloppuna ajelimme Suomen Turkuun yllättämään rakkaan ystäväni synttäridinnerillä. Pakko antaa isot propsit ystäväni aviomiehelle joka järkkäsi (huom. jo hyvissä ajoin, eikä viime tingassa) ystävät salaa yhteen ja varasi meille pyödän ravintelista. Pyödän saaminen isolle seurueelle (n. 10 hlö) osoittautui haastavaksi näin pikkujoulukauden alla. Onni kuitenkin lykästi ja saimme pöydän kortteliravintolaksi itseään tituleeraavaksi E.Ekblomista (Läntinen Rantakatu 3). 
Saimme porukallemme erittäin tunnelmallisen holvikellarin omaan käyttöön ja täällä saimmekin olla koko illan aivan rauhassa. Tarjoilijat tuntuivat osaavan asiansa ja hommassa oli letkeys mukana. Vaikka tietynlaisella Fine dining- ideologialla mentiin niin mukana oli selkeä rentous myös ruokalistassa. Viikoittain vaihtuva Menu Jannen kattilasta (29e/3 ruokalajia+päivän juusto 5e) oli seurueemme valinta ja he ottivat erittäin hyvin huomioon seurueen ruokarajoitteet.
Alkuun hieman toast skagenia soijamarinoidun munan kanssa

Ylikypsää possunposkea palsternakkapyreellä, omenakastikkeella ja juureksilla

Piimäpannacotta karamellisoidun paukkumaissin ja vadelmien kanssa


Ilta jatkui E. Ekblomin jälkeen hyvien juomien ja seuran parissa aamun pikkutunneille asti. Illan yllättäjä oli myös ystäväni kaapin kätköistä löytynyt Glöet-pullo. Eli siis viime jouluksi markkinoille tullut puolimakea glögikuohuviini (Alko 12,89€). Kauheen jännittävän makuinen, mutta siis erittäin kiva alkumalja nyt joulun alla. Vaikka meillä se taisi olla loppumaljoja, se kyllä näin jälkeenpäin mietittynä saattaa vaikuttaa arvosteluun, joten ehkä joudun kokeilemaan uudelleen. Vapaaehtoisia testiryhmäläisiä?
Reissu ei ole reissu ilman pakollista vessaselfietä
Aamulla olo oli hieman väsynyt ja heikko, joten päätimme lähteä metsästämään Turun parasta burgeria. Kovan ja vaativan Google-etsinään jälkeen päädyimme metsästämään Hello! American Diner-kuppilaa (Eerikinkatu 12). Ruokalistalta omalle lautaselle päätyi Florida Burger (Brios sämpylä, 120g pihvi, jäänova-rucolasalaattia, tomaattia, punasipulihilloketta, ST Aguir -sinihomejuustoa, Hello! blue cheese -majoneesia, 7,5 €) ja Hello! Basket (friteerattuja sipulirenkaita, mozzarellatikkuja, cheddarjalapenoja, Hello! ranskalaisia, kurkku- ja porkkanatikkuja, 9,90€). Limut 2,5€ ja all you can drink-periaatteella. Tästä todella iso plussa. Mulla oli jano.
Hello! American diner
Paikka on tehty Jenkkilä diner-meiningillä ja pienessä darudessa en arvostanut kalsean kylmää ja voimakasta valaistusta enkä ruutulattiaa. Ruoka taasen oli pienen darratärisijän märkä-päiväuni ja tällä safkamäärällä ei enää tullut nälkä illallakaan. Paikassa on myös alkomaholia tarjolla halutessa burgerin kanssa. Itselle ei maistunut. Se on jännä.. Kiitos Suomen Turku, mä olin tyytyväinen tarjontaan tänä viikonloppuna! Ehkä me nähdään uudelleen! 
Mieti tätä jos on pieni vapina, okei myönnetään miinusta noista vihanneksista