Viisumireissu osa 3- Brunei

Sultan Omar Ali Saifuddien moskeija

Viisumireissu- tarinoinnoin viimeinen ja ehkä joka henkilökohtainen suosikkini on Brunei. Brunei eli Brunei Darussalamin valtia on 400 000 asukkaan pienen pieni valtio Borneon saarella Kaakkois-Aasiassa. Tarkemmin reissumme maailman ihanimman reissuseuran Janskin kanssa suuntautui kohti pääkaupunkia Bandar Seri Begawania. Miten ikinä päätimme lähteä tänne? Noh katsoimme kartalta, että mikä kärpäsen kakan kokoinen kikkare tuossa on, jonka jälkeen Google alkoi laulaa. Lennot irtosivat 145e/meno-paluu ja hotellin sain kohtuu hintaan ihan keskustasta (The Brunei Hotel). Lennot olivat Phuketista välilaskulla Kuala Lumpurissa, mutta matkustusaika per suunta ei ollut kuin hieman yli 5h. Tämä viimeinen viisumireissu-rypistys oli hieman helpompi sillä kummankaan meidän ei tarvinnut enää käydä hakemassa lähetystöstä viisumia, vaan takaisin Phukettiin palatessa tavallinen turistiviisumi riitti.

Brunei on sääntöyhteiskunta, suosittelen noudattamaan sääntöjä. Räsäsen kielletäänkaikki-asenne ei ole mitään tähän verrattuna.

Bruineista on sen verran täsä vielä avattava, että kyseessä on islamistinen valtio, jossa otettiin käyttöön 2013 sharia-laki ja siellä tätä voidaan soveltaa myös ei-islaminuskoisiin turisteihin (tosin harvoin) mm. hudud-rangaistuksin, kuten amputaatio, kivitys tai ruoskinta. Myös kuolemantuomio voidaan laittaa käytäntöön tässä valtiossa. Tämä blogiteksti ei ota kantaa kyseisiin rangaistuksiin, enkä halua tällä tekstillä ruotia sen enempää valtion politiikkaa tai muuta. Kyseessä on reissupäiväkirja, joten keskityn siihen Bruneihin jonka itse koin. Kuitenkin kannattaa ottaa huomioon, että Bruneissa ei myydä alkoholia, mutta ulkomaalaiset saavat tuoda omaan käyttöönsä kaksi litraa viinejä tai väkeviä ja 12 tölkkiä olutta. Juomat pitää ilmoittaa tullissa. Pukeutumiseen varsinkin naisten kannattaa kiinnittää huomiota. Polvet ja olkapäät on hyvä peittää maassa. Positiivisia asioita Bruneissa on se, että rikkaana öljyvaltiona siellä ei peritä veroja ja valtio takaa kaikille reilut palkat, eläkkeet, ilmaisen koulutuksen (ml. korkeakoulut) sekä ilmaiset asunnot. Tämä tulee kuitenkin luultavammin loppumaan tulevaisuudessa maan öljyvarojen ehtyessä.

Leidit kohteessa

Saavuimme Bruneihin illan suussa ja lähdimmekin heti tutkimaan autiota pääkaupunkia. Yleensä pääkaupungin kuvittelet olevan hektinen ja täynnä ihmisiä, mutta kadut ammottivat tyhjyyttään muutamaa muuta jalankulkijaa lukuunottamatta. Vierailimme ensimmäisenä iltana heti Sultan Omar Ali Saifuddien moskeijalla, mutta emme päässeet enää sisään, koska rukouskutsu oli alkamassa. Pääsimme kuitenkin napsimaan muutamia kuvia moskeijan ulkopuolelta ja ensikosketus tähän mystiseen paikkaan oli kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista. Iltamme huipentui myös paikalliseen ravintolaan, jota meille oli suositeltu missä saimme maistaa paikallisia perinnruokia. Menussa oli lihaa, osa karvojen kanssa, osa ilman sekä jännittävää liiman tapaista lämmintä venyvää läpinäkyvää juttua, mistä meillä ei ollut mitään käsitystä mikä sen funktio oli. Söimme kaiken mukisematta, mutta hotellilla oli pakko googlettaa että mitä meidän olisi pitänyt tehdä sillä limalla. Kävi ilmi, että kyseessä on paikallinen perinneruoka Sambuyat, jota kuuluu pyöritellä tikkujen ympärille ja dipata kastikkeisiin. No meni melkein blondeilla maaliin. Seuraavaa kertaa varten pitää ehdottomasti treenata ranneliikettä.

Iloinen Janski; vihdoin ruokaa edessä!

Millä muulla voit tätä kuvata kuin liima?

Aamun sarastaessa heitimme taas pitkät vaatteet päälle ja lähdimme urhoollisesti kohti edellisenä iltana ihastelemaamme moskeijaa. Pääsimme vihdoin sisälle ja tapasimme lähtiessämme muita turdeja (varmaan ainoat muut koko maassa). Kuinka ollakkaan nämä kyseiset herrat olivat vaihto-opiskelijoita Kuala Lumpurista ja yksi heistä sattui olemaan vielä Porvoosta samasta koulusta missä olin opiskellut. Kuinka pieni maailma on! No sovimme näkevämme herrojen kanssa myöhemmin illalla, koska Brunei ei nyt varsinaisesti ollut mikään menomesta joten miksei tutustuta yhdessä tähän mystiseen paikkaan.

Maailma pieni paikka on...

Maijun huolella suunnittelema turisti-kierros jatkui Royal Regalia-museoon, jossa Sulttaanin kruununkalleudet ovat esillä. Esillä oli myös Brunein historiaa ja hehkutusta suuresta Sulttaanista. Saleissa on myös mielenkiintoisia tavaroita teemalla, mitä valtiot antavat lahjaksi miehelle, jolla on jo kaikkea maan ja taivaan välillä? Museoon oli myös rakennettu hänen kruunajaisten kulkueesta kopio, missä oikean kokoiset valokuva-ihmiset heiluttelevat sulttaanille tämän kantotuolissaan. Mitä tottakai kantoi "muutama" henkilö. Ehkä hieman överiä. Pieni vinkki: museossa pitää ottaa kengät pois ja emme jostain syystä ottaneet tarjottuja tohveleita. Tämä alkoi kaduttaa aika äkkiä kun varpaat jäätyivät tuota pikaa. Se muuten Bruneissa osataan: ilmastoinnit huutaa täysillä joka paikassa!

Royal Regalia

Seuraava spektaakkeli oli pikaveneen vuokraaminen lounaan sekä pienien päikkäreiden (koska lomalla voi) jälkeen. Eli tepsuttelimme satamaan ja neuvottelimme kovalla thaikku-kokemuksella meille pikaveneen, joka vei meidät Borneon viidakkoon tarkoituksena nähdä nenäapinoita. Tiedättehän ne hassut näköiset pörrökasat? Pitkään kierreltyämme näimme muutamia puissa, mutta kuvien ottaminen oli aivan turhaa. Veneen kiitäessä jokia pitkin oli pakko ihailla tätä uniikkia luontoa, mitä Brunei meille tarjosi. Kävimme myös kiertelemässä Kampung Ayerissä eli kelluvassa kylässä mikä on myös näkemisen arvoinen. 

Pikaveneellä kohti Borneon viidakkoa

Kelluva kylä

Sovimme venereissun jälkeen näkevämme pojjaat ostoskeskuksella hieman kaupungin ulkopuolella ja parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui ottaa taksi. Menimme paikallisille iltamarkkinoille tutkimaan ruoka-tarjontaa ja maistelemaan annoksia, mutta mitään mullistavia kokemuksia ei ollut tarjolla. Perus satay-meininkiä lähinnä. Äkkiä markkinoilla tylsistyimme ja suuntasimme kävellen kohti Ame´ Asri Sultan Hassanal Bolkiahin moskeijaa, joka sattuu myös olemaan Brunein suurin moskeija. Pääsisäänkäynti oli suljettu, mutta oikaisimme parkkipaikan kautta sisälle. Sisälle moskeijaan meni mm. rullaportaat, joten ny oli suuren maailman meininkiä. Hiivimme sisään ihailemaan tätä massiivista rakennelmaa, mutta samalla hieman takaraivossa tykytti, että tämä ei ehkä ole ihan sallittua. Yht'äkkiä alkoi rukouskutsu mahtipontisesti soimaan ja neideillä tuli kiire ulos kiinnijäämisen pelossa. Mutta oli kyllä hiipisen arvoinen paikka! Suosittelen käymään täällä aukiolo-aikojen puitteissa.

Ame´ Asri Sultan Hassanal Bolkiahin moskeija

Palattuamme ostoskeskukselle, lähdimme takaisin kaupunkiin taksi-veneellä. Jotenkin itsellä oli se kuva, että kurvaamme hotellin eteen ja ilta oli siinä, mutta ei! Kuskillamme oli aivan eri idea tästä reissusta. Ensinäkin hän alkoi kertomaan "kummitustarinoita", joista meni kyllä puolet ohi tai ainakin tarinoitten pointit. En tiedä oliki kyseessä kulttuurierot vai kielimuuri, mutta blondit oli lähinnä vaan hämmentyneitä ja naurahteli kiusaantuneesti. Siitä sitten livuimme pimeätä jokea pitkin krokotiili-jahtiin ja yhden otuksen näimmekin joka livahti äkkiä rannalta veteen valokeilan siihen osuessa. Jatkoimme matkaa hakemaan tulikärpäsiä yhdestä tietystä puusta joen varrelta, jonka jälkeen menimme Sulttaanin palatsin luokse vapauttamaan ne samalla tehden toivomuksen. Ilmeisesti tämä oli nyt joku juttu myös (saattoi mennä puoliksi ohi). Mutta summa summarum: yöseikkailu oli sekavaa, mutta ehkä maailman siisteintä. Ja kuskimme sekä oppaamme oli huikeita tyyppejä ja nämä oli taas niitä kerran elämässä- kokemuksia. Ei voi sanoa muuta kun bravo! tämän reissun viihde-arvolle.

Keskustas ostoskeskus, suuri ihme oli että missä kaikki ihmiset oli aina..

Viimeinen päivä meni shoppaillessa läheisessä ostoskeskuksessa ja iltapäivällä tulikin viesti, että lentomme on myöhässä. Lähdimme kuitenkin ajoissa kentälle ja menimme syömään. Emme pitäneet sen suurempaa kiirettä koska kenttä on erittäin pieni ja turvatarakstuksen jälkeen kentällä ei ole mitään. Ennen Final Callia lähdimme reteesti tepsuttelemaan kohti turvatarkastusta jossa meidät pysäytettiin, koska lentolipuissamme ei ollut tarvittavaa leimaa. Ööö.mitä leimaa? No ilmeisesti Air Asian tiskillä olisi pitänyt käydä leimauttamassa nettilippu etukäteen ja tiskihän oli siis jo kiinni. Meille kerrottiin, että emme saa leimaa ja emme pääse koneeseen. Siinä meinasi tulla jo äitiä ikävä, mutta me sitten Janskin kanssa otettiin paras mahdollinen pieni koiranpentu-katse käyttöön ja kerroimme surullisia tarinoita, että emme pääse nyt kotiin ja pomo suuttuu ja buu..Sitten kyseinen lentokenttä leidi länttäsi meille tarvittavat leimat ja matka kohti Phukettia pääsi jatkumaan. Tämä kolme päivää oli kyllä täynnä sattumuksia ja tapahtumia, mutta yksi huikeimmista reissuista ikin. Ennakkoluulottamasti eteenpäin ja kohti uusia seikkailuja oli reissumme selkeä teema ja voi pojat, että se kannatti! Brunei on mielenkiintoinen paikka ystävällisin ihmisin, harmittaa hieman ettei keritty tällä reissulle kierrellä pääkapunkia enemmän, mutta ehkä sen aika tulee tulevaisuudessa..