Viisumireissu osa 1- Singapore

Tässähän kävi sillai hassun hauskasti, että en kerinnyt saada viisumia ennen tänne tuloa kuntoon. Mutta hätähän ei ollu tämän näköinen, sillä koska taskussani koreilee Suomen passi, saan olla Thaikkulandiassa 30 päivää lentoteitse saapuessani ihan perus turdeviisumilla joka ei vaadi toimenpiteitä. Lentoliput seuraavan kohteeseen tosin piti olla taskussa valmiina. Oltiin töissä puhuttu, että hoidetaan viisumiasiat kuntoon asap urgent heti, joten pääsin lähes heti visa run-reissulle. Kohteeksi valitsin Singaporen, koska a) lennot halvat kun saippua (74e) b) lentoaika n. 1h 20 min.

IOD Orchid-rooftop. Tässä kuvassa varsinkin näkee Indonesian metsäpalojen vaikutuksen ilmanlaatuun.

Lähdin reissuun kapsäkkini kanssa tiistai-iltana kympin aikoihin ja pääsin perille hostellille siinä yhden aikaan. Valitsin tiukan googlettamisen jälkeen majapaikaksi The Pod- Boutique Hostellin, joka oli jotain hostellin ja kapselihotellin väliltä. Halusin avoimin mielin kokeilla tätä aasialaisten business-matkaajien suosimaa yöpymismuotoa. Ja voi kuulkaas; kyseinen paikka oli ainakin todella positiivinen yllätys! Hintaa per yö tuli n. 30e versus hotellit n. 70e per yö. Suosittelen The Podia varsinkin jos olet yksin reissussa. Todella turvallinen ja siisti paikka sekä kamat sai lukkojen taakse avainkortilla toimivaan kaappiin. Ja sitten on vielä se, että mä uskon vahvasti että olen kasvanut ulos jo hieman siitä reppureissaus-vaiheesta (tai jos mulla edes ikinä sellasta on ollut), joten tämän hostellin hiljaisuus ja seesteisyys oli erittäin tervetullutta. Siellä pääsi köllöttelemään hektisen päivän jälkeen ihan omaan pesään. Ja ei; ei se edes kauheasti ahdistanut. Tosin olin nössö ja otin sivusta avattavan kapselin. Hurjemmat saa ihan rauhassa ottaa sen jalkopäästä avautuvan mallin; mun ahtaanpaikan kammon kanssa taidan passata sen myös ens reissulla. 

The Pod. Kuva lainattu www.thepod.sg, koska..noh en halua antaa mitaan juonipaljastuksia. Lukekaa alemmas.

Aamulla tosiaan lyhyiden yöunien jälkeen lähdin suunnistamaan kohti suurlähetystöä ja paikalle pääsinkin suht kivuttomasti ysiksi ja kuvittelenkin olevani ajoissa paikalla, koska lähetystö aukesi vasta 0915. Mutta kuinka olinkaan väärässä! Siellähän oli jo kauhea jono odottamassa! Siellä sitten minä ja muutama muu mamu jonoteltiin sisäänpääsyä ja ihmeekseni olin jo ennen kymmentä ulos sieltä ja mikä parasta; lähetystön-täti lupasi viisumin seuraavana päivänä kello kahdelta eli näillä puheilla seuraavana päivänä olisi lento takaisin Thaikkulandiaan. WoopWoop! Voiko kaikki oikeasti toimia näin sulavasti?

Viisumi-jono klo. 0900

Kävin mun shoppailukierroksen jälkeen ottaa pienen välikuoleman mun kapselissa, jonka jälkeen käväsin Chinatownissa fiilistelee sekä hindu- että buddha-temppeliä. Oli muuten järjettömän hienoja tönöjä. Ja sen jälkeen menin vielä kävelemään Gardens By The Bayhyn, joka ainakin omalle kohdalle oli visualisesti aika vaikuttava. No missä nämä kuvat ovat? No siellä missä mun puhelinkin on..Tässähän kävi näin, että pitkäkyntinen vei mukanaan rakkaan Sony Xperia Z3:sen ja nyt joudun tyytymään toistaiseksi mun Thaimaa-puhelimeen. Joka on siis mun rikki oleva Samsung. Mä tahdon Xperian takasin!! Typerä varas!! No sainpahan ainakin seuraavana aamuna lisää kokemuksia kun vierailin Singaporelaisella poliisiasemalla. Pointsit sinne kotiin; kauheen mukavia ja hyvää englantia puhuvia poliisismiehiä. Toivottavasti vakuutusyhtiön tädit olisi yhtä mukavia, jotta uusi Xperia saataisiin äkkiä tulille.

Ilmaista Dalia ja korkeakulttuuria. Meinasin ostaa nää meijän olohuoneeseen, mut ei mahtunu käsimatkatavaroihin.

Voin kertoa, että oli hieman pieni ketutus päällä ja pääsin kuin pääsinkin viettämään vielä muutaman tunnin Singaporen keskustassa viisumia odotellessa. Pöllähdin Ion Orchid- ostarille ja haahuilin siellä päättömästi ja löysin taidegallerian jossa oli Chagalin ja Dalin teoksia esillä ja mikäs siinä taas korkeakulttuuria harrastaessa. Tottakai olisin voinut myös shoppaillu, mutta uuden puhelimen hankinta kummitteli mielessä ja ajattelin säästää nekin pennoset. Mutta sitten bongasin hissin Sky Deckille missä on kuulemma mahtavat maisemat Singaporen ylle. Siellähän oli juuri alkanut taloyhtiön kokous ja ravintola oli auki vain ruokailijoille. Ystävällinen respatäti antoi listan käteen ja sitten kuului NAKS varmaan niin lujaa että se kantautui vettä pitkin Phukettiin asti. Se oli se mun selkäranka. 

Mihin mä tuhlaan rahani täällä reissussa? No niin ruokaan..Akilleen kantapääni..

Viiden minuutin päästä olinkin jo onnellisena istumassa Bistrossa vetämässä mun kahden ruokalajin kermaperse-lounasta näköalapaikalla. Ja kylla; oli sen arvosta että siihen pysty heittää sen 50 egee helposti. Yksi asia mikä riemastutti suuresti oli veitsi pöydässä. Kun täällä omilla kotinurkilla ei oikein veitsenkäyttöä suosita vaan ruokailu tapahtuu haarukalla ja lusikalla. On ihminen pienestä onnellinen aina välillä . Hyvä ruoka ja parempi mieli piti taas jälleen paikkansa ja Siekkisen tytön seikkailut Aasiassa jatkuivat hymyssä suin.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Viisumi kourassa lähdin lounaan jälkeen tepsuttelemaan kohti The Podia hakemaan matkalaukut ja suuntasin kohti lentokenttää metrolla. Singapore oli itselleni todella positiivinen yllätys. Moderni helmi Aasiassa, jossa asiat oikeasti toimii ja ihmisten kanssa on helppo kommunikoida myös englanniksi. Virkistävää oli myös nähdä ihmisiä "normaaleissa vaatteissa" eli päällä jotain muuta kun shortsit ja släbärit. Hintatasohan Singaporessa on hieman korkeampi, mutta hyvää safkaa saa esim. juurikin Arab Streetin hoodeilta ihan kohtuulliseen hintaan. Tämä paikka on varmasti sellainen johon palaan jossain vaiheessa uudestaan. Mutta nyt tämän mamun seikkailut jatkuvat Thaimaan lämmossä toistaiseksi..

Arab Street