tiistai 15. syyskuuta 2015

Susijengin matkassa- Montpellier


Day 1, hymy on vielä herkässä.
Tämä neiti on pitänyt pientä hiljaiseloa blogin suhteen tässä muutaman viikon, mutta tähän on aivan kuulkaapas selitys. Myöhän oltiin vähän ulvomassa Montpellierin kaduilla ja kattelemassa pomppupalloa Ranskan maalla. Kuten ehkä tiedätte, että koripallo on ollut pitkään erittäin tärkeä osa elämääni ja vaikka en nyt sitten päässytkään sinne NBA:han pelaamaan, niin vielä sitä palloa tulee pomputeltua pari kertaa viikossa meidän mahtavan höntsäjengin kanssa. Mutta sitten asiaan: nyt on parin viime vuoden aikana noussut tällainen Susijengi-ilmiö tuon pomppupallon maajoukkueen ympärille. Ihmiset reissaavat ympäri Eurooppaa maajoukkueen perässä kannustamassa omiaan ja miksi: no rakkaudesta lajiin! Me emme ole vielä edes Euroopan kärkikastia; hyvänä päivänä kaadetaan Ranska, mutta huonona päivänä kaikki menee pieleen ja otetaan nokkiin aivan kunnolla. Jokin tässä kuitenkin vetoaa Suomen kansaan kun tuhatpäiset massat lähtevät kannustamaan omiaan lajissa, jossa menee vielä hetki jos toinenkin ennen kun pääsemme mitalisijoille. Montpellierin kisoissa oli kysytty Israelin kannattajien toimesta, että maksaako valtio meille avustusta kun meitä oli tuollakin se nelisen tuhatta fania. No voi kun maksaisikin, mutta ei: omalla hielle ja kyynelillä ansaitsemat pennoset olen nyt käyttänyt muutamiin kisoihin, jotta olen päässyt osaksi tätä ilmiötä ja voinut olla se kuudes pelaaja. Slovenian kisat katsoin kotisohvalta, mutta kun Bilbaon MM-kisat olivat, niin paikan päälle oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Bilbaon kadut valloitti syksyllä 2014 10 000 suomalaista fania ja kokemuksen voi kiteyttää yhteen sanaan: PRICELESS. Kun joulukuussa helähti Montpellierin kisaliput myyntiin niin siellä oli tämä neiti päivittämässä sivuja non-stoppina kymmentä vaille kymmenen, että ei jäädä ilman lippuja. Ja eihän me jäätykkään.

Dami-hommia

Siekkis-Travels järkkäili taas kisamatkoja, koska mä en oo vieläkään innostunut noista parin tonnin paketti-kisamatkoista joita tarjotaan. Itse hyvää tulee. Tai no ainakin halvemmaksi. Lennot varattiin aika viime tingassa (n. 2kk ennen kisoja) ja välilaskuja saatiin muutama matkan varrelle (huom. Montpellieriin ei ole suoria lentoja). Lennot oli KLM:n ja hintaa tuli se 360e ja koska KLM:n Euroopan sisäisillä lennoilla ei kuulu matkatavarat hintaan niin laukuille tuli hintaa se 20e per suunta etukäteen netistä varattuna. Ensimmäinen etappi Helsinki-Vantaalta etiäppäin oli Amsterdam, jossa meillä oli vähän päälle kuuden tunnin välilasku. Mikäs siinä kun juna Dameista kentältä alle (n. 5e) ja kohti keskustaa (kestää n. 20 min.). Vanhana Dami kävijänä yleinen härväys jäi kentällä välistä ja sen kun pamautettiin suoraan juna-asemalle ja oltiinkin jo vähän vaille kymmenen keskustassa jättäen meille noin nelisen tuntia aivan hyvää peliaikaa. Lähettiin kävelee siitä Dam- aukiolle ja kun päädyimme sinne huomasimme, että mitäs ihmettä Madame Tussaudsin vahakabinettiin ei ollut ollenkaan jonoa, joten päräytimme sinne sitten hieman ihmettelemään. Hyvin käytetty 21e; no jos ei muuta ni meillä oli hauskaa. 

 
Lähettiin ettii hassuttelun jälkeen lounasmestaa mistä sais kunnon steikit nassuun, mutta ongelmaksi tuli että suurin osa paikoista aukeaa vasta klo. 12 (kello oli n. 11). Käytiin sitten vähän kävelemässä ympäriinsä ja aistimassa paikallista kahvilakulttuuria. Toimituksen huomio: emme vierailleet kahviloissa. Päästiin kuin päästiinkin sitten vetäsee steikit ja punkut nassuun lounaaksi jonka jälkeen takasin kentälle ja matka jatkui kohti Montpellieriä.

Place de la Comedie, Montpellier
Majoituksen monen mutkan kautta saimme Airbnb:n kautta eräältä ranskalaiselta herrasmieheltä nimeltään Dominique. Hänhän oli siis meitä vastassa kentällä kyltin kanssa (oon aina halunnu, että joku on mua vastassa kyltin kanssa) ja kyyditsi ystävällisesti meidät premesikseille. Kämppä oli aivan täydellisellä lokaatiolla vanhan kaupungin laidalla ja kävelymatkan päässä kaikkialle mihkä piti päästä (paitsi kisapaikalle joka oli hevonjossain). Dominique oli myös ystävällisesti ostanut meille olutta ja viintä sekä tuonut turistikartat jo valmiiksi, joten voin kertoa että pisteet kotiin tälle herralle. Pienenä bonarina herra oli myös ottanut esille Jean Sibeliuksen Finlandian levykokoelmistaan, jota voisimme kuunnella jos tulee koti-ikävä. Ja voi pojat me kuunneltiin!
Airbnb:n kämppä

Mikäs siinä ensimmäinen aamu alkoi Finlandian soidessa syödessä aamupalaa kämpillä ja siitä me sitten lähettiinkin turdeilemaan päiväksi. Käytiin kiertelee vanhaa kaupunkia ja ihmettelemässä paikallista riemukaarta ja akveduktia. Montpellier on erittäin kaunis ja rauhallinen kaupunki, ihan varteenotettava paikka esim. lyhyemmälle kaupunkilomalle. 

Turdeilemassa selfie-tikun kanssa.






Lauantai aamuna porhallettiin Temen kanssa sukeltamaan Grande Motteen, jonne pääseminen ei ollutkaan aamutuimaan niin helppoa. Meille neuvottiin turisti-infosta menemään sporalla (viikon lippu 15,60e) kolmoslinjan päätepysäkille, jonne kannattaa tilata taksi ja vetästä loppumatka sieltä sillä, koska tuohon aikaan busseja ei mene. No mehän sitten tilattiin taksi numerosta joka meille annettiin ja ei siinä meni 10 minuuttia niin pirssi oli edessä. Ainut vaan, että sehän oli tullut sitten Montpellieristä ja aloitustaksa oli kevyet 29,80e. Jep; mittari juoksee kun taksi lähtee. Ja täähän taksi lähti sitten Montpellierin kesksutasta. Aamuisen sukelluskeskukseen siirtymisen hinnaksi tuli siis noin 54e. Kiitos tästä. 
Grande Motte ja ilmeisesti paikallisilla oli pino kunnossa botskien perusteella.
Getting ready for diving.
 Päästiin ajoissa kuitenkin mestoilla ja paikkana oli  Blue Dolphin -niminen sukelluskoulu. Ei mitään homma toimi koululla ja lähdettiin botskilla merelle ja tehtiin n. 40 min. dyykki, jossa näkyvyys oli n. 3-4m ja nähtävänä oli lähinnä paikalliset ahvenet. Ahvenet nähtiin ja ei vedetty iltapäivällä enää toista dyykkiä vaan päädyttiin ihan lounaan kautta takaisin keskustaan. Oli ihan jeba, että otettiin vähän aikaa tohon siirtymiseen sillä dösä+spora yhdistelmä vei sen 1,5h sitten että oltiin kämpillä. Sitten päästiinkin itse asiaan ja kisareleet päälle ja matka kohti Parc Expo-hallia saattoi alkaa. Sporalla matka kesti n. 30min. ja siellä oltiinkin aikalailla sitten koko kisojen ajan kun sillit purkissa muiden suomalaisten kanssa. Kaikilla muilla lohkossa pelaavilla (paitsi tottakai kisaisäntä Ranskalla) oli kourallinen faneja mukana, mutta Suomi oli mukavasti edustettuna. Samanlaiseen kisahurmioon ei päästy kun Bilbaossa, mutta mikäs siellä oli taas mukana ollessa.
Pomppupalloa Suomi vs. Ranska.
Mie ja Sasu #sudennälkä #seolipirkka. Näin mä sen oikeenki Sasun, mut kuvanlaatu on 10+ siltä reissulta. Alkoholilla ei ollut tekemistä asian kanssa.

Seuraavaksi on vuorossa avautuminen Ranskan kisajärjestelyistä, joka ei varmastikkaan edusta kaikkien fanien mielipidettä, mutta tämä edustaa Siekkis-Travelsin matkanjohtajan mielipidettä. Lopeta lukeminen tässä vaiheessa ja skippaa tämä kappale jos et halua lukea mussutusta. Hyvää kisoissa oli ihan kiva kaupunki ja lämmin sää. Huonoa oli ensinäkin se, että saavuttuasi sporalla 30 min. matkan jälkeen hallin ulkopuolelle mitä siellä on? No ei mitään. Ei telttoja, ei musiikkia, ei mitään. Pari heittopaikkaa ja koriskenkiä myynnissä. Bilbao hurmos hallin ulkopuolelta puuttui kokonaan, missä oli tän neidin mojito-teltta? Jaa-a..senkus tietäis.. Kun menet sisälle löydät kuitenkin bisseä ja muita virvokkeita, joita saat juoda katsomossa, mutta istuttuasi muutaman tunnin ja muutaman bissen jälkeen alkaa rakkoasi kivistämään ja ajattelet että jes kohta pääsen vessaan, mutta ei! Kun ranskiksilla oli kiire tyhjentää hallia niin edes vessaan ei päässyt, vaikka kuinka vedottiin raskaana oleviin naisiin (jollainen meillä oli oikeasti mukanakin). No mitä suomalainen kisaturisti tekee? No luonnonlapsinahan päättää helpottaa oloa siihen mihin voi..Onneksi hallin vieressä oli mukavasti pensaikkoa ja vaikka ei ollutkaan niin se ei Suomi-poikaa hidastanut. Siinä oli jotain isänmaallista kun sinivalkoinen meri kuseksii ympäriinsä vieri vieren yhdessä rintamassa. Siitäs saitte ranskikset. Jos tarviitte ens kisoihin bajamajoja ni meikäläiseltä saa hyvät kontaktit. Niin ja alkoholipolitiikan puolesta olisin voinut kuvitella että itse Päivi Räsänen on järjestämässä kisoja. No miksi? Ensinäkin kisojen ajan alkoholin myynti kiellettiin ruokakaupoista ja kioskeista Montpellierissä (paitsi parin hassun tunnin ajan aamuisin). Oli siinä ranskiksetkin ihmeissään ja niin oltiin mekin. Ja sitten mennään viinin tilaamiseen kuppiloissa: et saa tilata pöytäseurueelle viinipulloa jos et syö vaan erilliset lasit vaikka olisi samaa viiniä. Jep. Mutta kun päästiin näiden seikkojen yli, meillä oli ihan kivaa.

Pojjaat oli tosi ihanii et jakso poseeraa meijänki ja muutaman muun lössin kanssa iltapalan hakureissulla. Iso käsi! Näissä kuvissa alkoholilla ei ole osuutta asiaan kuvan laadun kanssa, syytän hämärää.

Palataanpas sitten itse kisoihin. Kisat menivät syklillä 3 pelipäivää eli pääpäivää eli viini virtasi. Yksi välipäivä (pyykkipäivä pelipaidalle), jonka jälkeen vielä kaksari menemään. Tädin turnauskestävyys alkoi hapottaa jo sunnuntaina toisena pelipäivänä, mutta kummasti kymmenen euron mojitoilla saatiin lisää virtaa iltaisin. Tämän kisareportaasin ei ole tarkoitus ruotia Suomen peliä tai pelaajia (paitsi, että Sasu on aika huikee), vaan luoda vähän fiilistä siitä että mitä nää Siekkis-Travelsin kisamatkat on ja miksi aina näille lähetään. Illat meni pelien jälkeen aika lepposasti Fiban Fanzonella matsien kattomisessa ja viinin litkimisessä (2e viinilasi), jonka Jankken totesi viini-asiantuntian elkein laivan buffet-viiniksi. Käytiinhän me iltasin pyörähtää myös legendaarisessa Sudenpesässä, joka toimi näissä kisoissa Cafe Josephissa, joka oli ainut rafla Montpellierissä joka oli suostunut ottamaan Susijengin kannattajat siipiensä suojaan. Bileet oli käynnissä kyseisessä raflassa joka ilta klo. 01 asti ja siellä tuli tampattua viimestä päivää mm. Kaija Koon Tinakenkätytön ja JVG:n Voitolla yön tahtiin. Onhan se absurdia kun nytkin keskeisellä paikalla kaupunkia on baari, jossa soi suomimusa ja illat päättyy Maamme-lauluun. Sinivalkoinen fanipaita-meri halailee toisiaan ja laulaa mukana Särren Leikkaa Sukkaa tahtiin. Susijengi perhe pysyy yhtenäisenä myös alkoholin vaikutuksen alla ja kuten eräs ranskalainen herra totesi "you Finnish fans are drunk, but happy. Not agressive at all". Aivan. Myö ei rähistä, myö ulvotaan.

Olihan siel ny sitä rantaakin. 1,5h keskustasta julkisilla ja pääset sinne. Montpellier EI OLE RANTAKAUPUNKI.


Mitä näistä kisoista jäi nyt sitten käteen? Koripallollisesti hyviä ja ei niin hyviä suorituksia, hauskanpitoa, tili miinukselle ja paha olo. En tiedä onko henkiset vai fyysiset arvet syvempiä, mutta oliko kaikki sen arvoista? No olihan se, meidän perhe on paras ja kuudes pelaaja on tärkeä osa nostamassa suomalaista koripalloa maailmankartalle. Naurakaa vaan, joskus Suomi on uusi mailmanmestari HEI(tai ainakin mitalisijoilla EM-kisoissa)! Vuotta 2017 ja seuraavia kisoja odotellessa Siekkis-Travelsin kisamatkat pitää pienen hengähdystauon ja keskittyy muunlaisiin reissuihin..


Pienet Bilbao fiilistely tähän loppuun; Rinnassa susikuosi, kartalle Suomi-väännöt.
Meidän vuosi, meidän kentät ja meidän säännöt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti