Menolippu ostettu, mitä sitten?

Vuosi 2011 ja Karon Beach Thaikkulandia. Ensi kosketus Aasiaan ja palaneet jalkapöydät. Mosa-virhe.

Olenkin tässä hieman vihjaillut, että toimistotädillä on tulossa nyt muutoksia elämään ja laitetaan kaikki hieman myllerrykseen. Voin sen verran paljastaa, että kyseessä ei ole a) bebe b) asuntolaina c)naimisiinmeno tai mitä tässä iässä nyt yleensä kuuluu tehdä, mutta tässä on nyt hieman avattuna miksi ja mitä. Kuten ehkä tiedätte, että elämässä on aina välillä niitä hetkiä kun tuntuu, että kompassi pyörii ja ei aivan asetu antamaan suuntaa. Näissä tilanteissa on tehtävä yleensä itse johtajatason ratkaisuja ja mietittävä että mitäs sitten. Osa teistä höpönassukoista tietääkin, että tämä vuosi on mennyt sairastellessa ja kaikki suunnitelmat ei ole tämän takia toteutunutkaan, joka on ollut aika kova paikka. Miten niin kaikki ei aina menekkään niinkuin elokuvissa? Olen oppinut, että jos tekee paljon töitä jonkun eteen, niin sillon asiat yleensä lutviutuu ja päästään haluttuun lopputulokseen. Mutta jos tekee duunia jonkun eteen niin miten niin lopussa ei olekaan palkintoa? Nämä kysymykset ovat rassanneet pientä päätä monesti kevään aikana. Tämä vuosi on ollut oppimisen paikka ja on ollut myös opittava epäonnistumaan joskus. Vihaan koko sanaa. No jokatapauksessa alkoi hieman tulemaan stoppi tähän arjen ahertamiseen ja kaipasin vähän uusia kuvioita niin työrintamalla kuin henkilökohtaisella tasolla. Lähettelin hakemuksia "oman alan" töihin vähän sinne sun tänne (huom. myös Turkuun), mutta jotenkin mikään paikka ei edes oikeastaan kiinnostanut. Sitten tapahtui käännekohta: edellinen esimieheni piti kehityskeskustelua ja kysyi tuossa, että haluatko OIKEASTI olla täällä vielä viiden vuoden kuluttua tekemässä samoja hommia? No vastausta on varmaan vaikea arvata..Seuraava kysymys oli, että jos saisit päättää itse että mitä tekisit työksesi niin mitä se olisi? Vastasin leikinomaisesti, että JOS saisin tehdä ihan mitä vaan, niin lähtisin sukelluspummiksi Karibialle. Esimieheni kysyi, että mikä estää?

Ekaa kertaa veden alla vuonna 2008 Kreikassa. Tästä se kaikki lähti.

No niin..mikä estää? Ei luultavasti mikään.. Se on vaan ehkä hieman sellanen elämäntapa-inkkarivaihtoehto, jota en ole miettinyt edes urasuunnitelmana. No itseasissa se ei olisi edes urasuunnitelma vaan irtiotto siitä tutusta ja turvallisesta arjesta. Kypsyttelin tätä hieman päässäni ja laitoin hakemuksen päästä Thaikkulandiaan työskentelemään suomalaisvetoisen Raya Diversin riveihin. Ajattelin kerrankin, olla vastuuton aikuinen (vihaan myös sitä sanaa, AIKUINEN, hyi!) ja repästä. Kutsu haastatteluun kävi ja nyt ollaan siinä pisteessä, että menolippu on hankittu ja sillä mennään. Lähden kuukauden päästä kohti tuntematonta työskentelemään rakkaan harrastukseni parissa seitsämän kuukauden ajaksi. Mitä sitten? Jaa-a.. Sitä ei tiedä kukaan. Toimistotäti on valmiina jättämään korkkarit kaappiin ja lähtemään seikkailuun ilman paluupäivämäärää.

PhiPhi 2011. Täällä mä sukeltelen kuukauden päästä. Missä sä oot?